Nuorten syrjäytyminen on suomalaisessa yhteiskunnassa ajankohtainen ilmiö. Sosiaalinen kuntoutus on sosiaalityön muoto, jonka avulla ehkäistään erityisesti nuorten syrjäytymistä. Keväällä 2015 voimaantullut sosiaalihuoltolaki määrittelee sosiaalisen kuntoutuksen pitkäaikaistyöttömille suunnatuksi sosiaalipalveluksi. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden elämänhallinnan tukeminen sekä asiakkaalle sopivan jatkopolun löytäminen. Sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisvastuu on kunnilla, ja siksi sosiaalisen kuntoutuksen käytännöt myös vaihtelevat kunnittain.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, mitä alle 30-vuotiaat asiakkaat kertovat odotuksistaan ja kokemuksistaan ryhmämuotoisesta sosiaalisesta kuntoutuksesta kunnallisella puolella. Haastateltavilta kysyttiin myös ryhmiin ohjautumisesta, sosiaalisen kuntoutuksen työntekijöiden työstä, ryhmien sisällöstä sekä niiden merkityksistä asiakkaiden elämään. Samalla haastateltavilta kysyttiin heidän käsityksistään syrjäytymisestä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka puitteissa haastateltiin neljää entistä palvelunkäyttäjää. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Opinnäytetyö osoittaa, että nuoret puhuvat kokemuksistaan sosiaalisessa kuntoutuksessa pääosin myönteisesti. He kertoivat saaneensa elämälleen suuntaa, sisältöä arkeensa sekä uusia sosiaalisia kontakteja. Sosiaalinen kuntoutus edistää asiakkaiden yhteiskunnallista osallisuutta sekä heidän elämänhallintaansa. Aineiston analyysissa tutkittiin lisäksi nuorten käsityksiä syrjäytymisestä sekä työntekoon liittyviä asenteita.

Kerätty aineisto oli kattavaa, ja se tekee sosiaalisen kuntoutuksen työstä näkyvää tuomalla tarkastelun kohteeksi palvelunkäyttäjien oman äänen. Tuoreena palveluna sosiaalinen kuntoutus antaa vielä paljon jatkotutkimuskohteita.