Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten paikkatietoa voidaan hyödyntää ekologisesti kestävän luontomatkailun suunnittelussa. Tutkimuksessa selvitettiin paikkatiedon soveltuvuutta ulkoilureittien ekologisen arvon ja kantokyvyn kuvaamiseen. OUTDOORS FINLAND ETELÄ -hankkeen toimeksiannosta tehtiin ulkoilureiteistä reittiluokitus, tuotekortti sekä GPS-reittijälki. Työssä selvitettiin, miten ulkoilureittejä voidaan luokitella tehokkaasti paikkatiedon avulla, miten paikkatietojen avulla voidaan tunnistaa ekologisesti arvokkaita kohteita ja millä tavalla paikkatieto soveltuu ulkoilureittien suunnitteluun.

Työn teoriataustana käytettiin Metsäntutkimuslaitoksen Vaaka-hankkeessa kehitettyä sosioekologista työkalua. Sitä ja muita lähteitä hyödynnettiin soveltuvin osin ulkoilureittien ekologisessa luokittelussa. Ulkoilureiteistä kerättyä GPS-reittijälkeä käytettiin aineistona opinnäytetyössä tehtävässä paikkatietoanalyysissä. Muita ekologisia paikkatietoaineistoja kerättiin eri julkishallinnon tai muilta organisaatioilta.

Työn pohjalta voitiin todeta, että paikkatietoa on mahdollista hyödyntää ulkoilureittien ekologisen arvon ja kantokyvyn määrittämisessä. Tutkimuksessa mukana olleet ulkoilureitit soveltuvat ekologisen luokituksensa perusteella kevyeen luontomatkailuun. Työssä käytettyä paikkatietomenetelmää voidaan käyttää kestävän luontomatkailun ja ulkoilureittien suunnittelussa. Paikkatiedolla on mahdollista tunnistaa ekologisesti arvokkaat ja siksi luontomatkailuun sopimattomat kohteet.

Paikkatietomenetelmään liittyy monia haasteita, minkä vuoksi paikkatiedolla ei voida korvata kokonaan perinteisiä luontokartoituksia. Suurimmat haasteet olivat paikkatietoaineistojen saatavuuteen kohdistuvat rajoitukset sekä tiedon hajanaisuus. Tulevaisuutta ajatellen paikkatietoaineistojen tulisi olla nykyistä vapaammassa käytössä ja tulosten luotettavuuden parantamiseksi pitäisi määrittää riittävä minimitiedon määrä.