Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaan vastasyntyneen isien kokemuksia lapsensa sairaudesta ja sairaalassaoloajasta. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, saivatko isät tarpeeksi asianmukaista tietoa lapsensa sairaudesta ja sen hoidosta. Tavoitteena oli myös saada tietää miten lapsen sairaus vaikutti vanhempien parisuhteeseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella sähköpostin välityksellä. Tutkimusaineisto koostuu viidestä kattavasta vastauksesta.

Tutkimustulosten mukaan isät saivat hyvin tietoa lapsensa hoidosta, tilasta ja tulevaisuudesta. Isät kokivat, että heidän saamansa tieto ja ohjaus olivat ymmärrettävää ja niitä saatiin niin paljon kuin tilanteessa oli mahdollista antaa. Lisäksi isät kokivat, että he olivat saaneet osallistua lapsen hoitamiseen ja lasta koskevaan päätöksentekoon tasapuolisesti äidin kanssa. Lapsen sairaalassaoloajan koettiin vahvistavan ja lähentävän parisuhdetta, vaikka aika oli vanhemmille raskasta.

Päällimmäinen kehittämisen kohde oli tutkimukseen osallistuneiden isien mielestä hoitohenkilökunnan taitojen kehittäminen kriisitilanteessa olevan ihmisen kohtaamisessa. Lisäksi isät toivoivat inhimillisempää otetta lapseen liittyvistä asioista kerrottaessa.