Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää näkemyksiä vammaisen lapsen harrastustoiminnan merkityksestä ja haasteista. Tavoitteena oli kartoittaa vammaisten lasten vanhempien näkemyksiä ja tuoda lasten ääntä kuuluviin. Opinnäytetyön avulla haluttiin kiinnittää huomiota harrastustoiminnan tärkeyden ja tarjonnan vähyyden väliseen ristiriitaan.

Teoreettinen viitekehys muodostuu lapsen äänen kuulemisesta, harrastustoiminnasta ja sosiaalipedagogiikasta. Sosiaalipedagogiikasta avataan syrjäytymisen, yhteisöjen ja sosiaalisten verkostojen käsitteitä. Aihetta käsittelevä aiempi tutkimus sekä teoria-alueet tukevat tutkimuksesta saatuja tuloksia.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa kerättiin teemahaastattelujen sekä erityisliikuntakerhon toiminnasta otettujen valokuvien avulla. Teemahaastattelut analysoitiin teemoittelemalla ja niitä käytettiin vanhempien kuulemiseen. Valokuvia käytettiin lasten äänen esiin tuomiseksi.

Tutkimustuloksia saatiin tutkimuskysymysten mukaisesti harrastustoiminnan merkityksestä, lapsen harrastamattomuudesta, harrastustoimintaan liittyvistä haasteista sekä lasten näkökulmasta. Vanhemmat painottivat harrastustoiminnan merkitystä vahvasti, ottaen myös erilaiset haasteet huomioon. Johtopäätöksenä voidaan todeta vanhempien ja lasten pitävän harrastustoimintaa hyvin merkityksellisenä. Tutkimustulokset osoittavat myös, että toimintaan tai sen järjestämiseen liittyvät haasteet tulisi huomioida. Tällä voitaisiin lisätä vammaisen lapsen osallistumismahdollisuuksia.