Opinnäytetyön tarkoituksena oli nostaa esille, että yksinhuoltajaisät ovat kasvava ryhmä lastenneuvolan asiakkaina ja myös heidän ajatuksiaan olisi tärkeää kuulla. Työn tavoitteena oli saada kokemusperäistä tietoa siitä, millaista on olla yksinhuoltajaisä ja millaista tukea he ovat saaneet vanhemmuuteensa lastenneuvolasta.

Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään vanhemmuutta isyyden ja yksinhuoltajuuden näkökulmasta. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään lastenneuvolan roolia vanhemmuuden tukijana. Vanhemmuuden roolikartta esitellään yhtenä vanhemmuuden tukemisen menetelmänä.

Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin helmikuussa 2013 laadullista lähestymistapaa käyttäen. Opinnäytetyöhön haastateltiin viittä yksinhuoltajaisää, joilla oli lastenneuvolaikäisiä lapsia. Haastattelumenetelmänä oli teemahaastattelu ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.

Tulosten mukaan yksinhuoltajaisät elävät tavallista ja vauhdikasta lapsiperheen arkea. Lastenneuvolaan oltiin tyytyväisiä ja isät kokivat saaneensa neuvolasta sosiaalista tukea. Lastenneuvola ei kuitenkaan ollut isille ensisijainen yhteydeottotaho lapsiin liittyvissä asioissa, vaan tärkeimmäksi tueksi he kokivat oman lähipiirinsä. Konkreettisena toivomuksena tuli esille kutsujen lähettäminen lasten ikävuositarkastuksiin.

Opinnäytetyön tulokset antavat uutta tietoa yksinhuoltajaisien kokemuksista ja niistä hyötyvät erityisesti lastenneuvoloiden terveydenhoitajat. Opinnäytetyötä täydentää kehittämistehtävä, jossa tuotettiin lehtiartikkeli Terveydenhoitajalehteen.