Pohjavesien suojelun ja kiviainesten käytön välistä ristiriitaa aluesuunnittelun näkökulmasta selvitettiin Pirkanmaalla POSKI-projektissa vuosien 1997-2000 välisenä aikana. Projektin tavoitteena on turvata sekä geologisen luonnon ympäristöarvot, hyvälaatuinen pohjavesi yhdyskuntien vesihuoltoon että laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Tuloksena syntyi ehdotus alueelliseksi yleissuunnitelmaksi, joka ei ole viranomaisia tai maanomistajia oikeudellisesti sitova. Se sisältää ehdotukset maa-aineksenottoon soveltumattomista alueista, maa-aineksenottoon osittain soveltuvista alueista ja maa-aineksenottoon soveltuvista alueista.

Tutkimuksen lähtöaineiston muodostavat alueella jo tehdyt erilaiset suojelu- ja muut selvitykset ja luokitukset, joita täydennetään tarvittavilta osin hankkeen aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan sora-, kallio- ja muita kiviainesmuodostumia geologisina, hydrogeologisina ja maisemallisina kokonaisuuksina.

Tutkimusalueen hiekka- ja soravarat ovat yhteensä noin 1011 milj.m3 ja kallion kiviainesten kokonaismäärä tutkitulla alueella on noin 557 milj.m3. Maa- ja kallioperän kiviainesvaroja on maa-aineksenottoon soveltuvilla alueilla yhteensä 35,5 milj.m3, josta vain 1,0 milj.m3 on maaperän kiviainesvaroja. Näiden ajallinen riittävyys keskimääräisellä (2,38 milj.m3/a) vuosikulutuksella on noin 15 vuotta. Mikäli kallioperän kiviaineksen otto ulotettaisiin 10 metriä 0-tason alapuolelle, ainesten laskennallinen riittävyys on arvioitu olevan 40 vuotta.