Suunnittelualue käsittää Paatsjoen vesistöalueen, joka sijaitsee Venäjän, Norjan ja Suomen raja-alueella, sekä Vuoremijoen vesistöalueen, joka sijaitsee Venäjän ja Norjan raja-alueella. Norjan ja Venäjän raja kulkee 112 kilometrin matkan pitkin Paatsjoen jokiuomaa. Paatsjoen latvavedet laskevat Inarijärveen Suomessa, josta se virtaa Paatsjokilaakson halki ja laskee Barentsinmereen Bøkfjordenissa. Valuma-alueesta suurin osa (noin 70 %) sijaitsee Suomen puolella ja pienemmät osat Venäjän (25 %) ja Norjan (5 %) puolella.

Vuoremijoki on Norjan ja Venäjän välinen rajajoki. Joen viimeiset 35 kilometriä muodostavat pohjoisimman maiden välisen rajan.

Kummankin joen valuma-alueet ovat valtavia luontoalueita, joihin kuuluu sekä luonnonsuojelualueita että vesi- ja maa-alueiden ekosysteemejä, joihin ihminen on omalta osaltaan vaikuttanut. Teollinen toiminta on alueen teollistumisesta lähtien vaikuttanut ympäristöön enenevissä määrin. Suurimmat teollisuusyhtiöt Paatsjoen vesistöalueella ovat Kuolan kaivos- ja metalliyhtiö (Kola GMK), jonka tuotantoyksiköt toimivat Venäjän puolella Zapoljarnyin ja Nikkelin kaupungeissa, sekä Etelä-Varangin rautakaivos Kirkkoniemen Bjørnevatnissa. Metalliyhtiön sulatto Nikkelissä on suljettu joulukuussa 2020, lisäksi rikasteen kuivaus ja briketöinti on lopetettu Zapolyarniyn kaupungissa. Suomessa Inarin kunnassa harjoitetaan ainoastaan kullanhuuhdontaa, ei teollista mineraalien louhimista. Teollisuudesta ja muusta ihmisen alueella harjoittamasta toiminnasta syntyvien saasteiden lisäksi luonnon ekosysteemeihin vaikuttavat myös kaukokulkeuma, vesistöjen säännöstely, haitalliset vieraslajit ja muut ihmistoiminnan vaikutukset (kullanhuuhdonta, metsätalous, maatalous, matkailu ja muu taloudellinen toiminta). Vesistöissä on havaittavissa merkkejä ilmaston lämpenemisestä.

Suunnittelun tavoitteena on toimenpideohjelma, joka tukee Paatsjoen ja Vuoremijoen vesistöjen hyvinvointia. Hyvä ympäristön tila on pohjana kolmen maan raja-alueen elinvoimaisuudelle.

Ympäristöhaasteet ovat usein rajat ylittäviä. Ratkaisuja näihin ongelmiin on etsittävä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä rajan eri puolilla toimivien viranomaisten ja sidosryhmien kanssa. Mikään maa, instituutio tai sidosryhmä ei voi ratkaista ongelmia yksin. Yhteiset ratkaisut yhteisiin ongelmiin hyödyttävät kaikkia. Venäjän, Norjan ja Suomen kolmenvälinen yhteistyö Paatsjoen vesistöalueella alkoi 1980-luvun lopulla luonnonsuojelun, ympäristön hoidon, seurannan ja tutkimuksen merkeissä. Ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen vaikutuksia vesi- ja maa-alueiden ekosysteemeihin on tutkittu ja dokumentoitu. Yhteistä seurantatoimintaa on kehitetty ja osittain pantu toimeen erilaisissa ohjelmissa. Alueen omaleimaisen luonnon ja kulttuuriperinnön suojelemiseksi perustettiin vuonna 2008 Paatsjoki-Inarin kolmikantapuisto (Pasvik Trilateral Park), johon kuuluu useita luonnonsuojelualueita kaikista kolmesta maasta.

Lisäksi vuonna 1996 kehitettiin suomalais-norjalaisen rajavesistökomission aloitteesta yhteinen Paatsjoen monikäyttösuunnitelma (ekologinen passi), joka koskee Venäjän, Norjan ja Suomen kolmenvälistä yhteistyötä. Tämä suunnitelma on jo vanhentunut ja kaipaa uusimista sekä päivitystä, jotta se on uusien suunnittelustandardien mukainen. Vuoremijoen osalta vastaavaa suunnitelmaa ei ennestään ole, mutta hoitoa ja toimenpiteitä täytyy koordinoida tiiviissä yhteistyössä myös tällä rajajoella. Vuoremijoen vesistöalue on siksi otettu tämän monitoimisuunnitelman suunnittelualueeksi Paatsjoen vesistöalueen rinnalle.