Alakönkääntie kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY) ja sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä Alakönkään koskimaiseman maisema-alueella. Museokohteena Alakönkääntie on helposti saavutettavissa. Kohteen saavutettavuutta parannetaan uusimalla opastaulut ja parantamalla viitoitusta kohteelle. Alakönkääntie otettiin museokohteeksi 1983. Päätös tehtiin nopealla menettelyllä, koska Utsjoelle odotettiin tasavallan presidentin vierailua. Päätöksen perustelut olivat hatarat ja osin virheelliset.

Alakönkääntien alueella on ollut asutusta jo kivikaudella ja kosken ohitus on luultavasti jo muinoin tapahtunut maitse. Kartalla Alakönkään ohittava talvitie näkyy ensimmäisen kerran 1846. Oulun läänin kuvernööri hyväksyi Utsjoen kunnan esityksestä 1897 rahoituksen ohitusteiden tekemiseksi sekä Alakönkäälle, että kirkonkylän länsipuolella sijaitsevalle Yläkönkäälle. Tämä ensimmäinen Alakönkääntie oli lähinnä käsikärryillä tai kuormahevosella kuljettava kapea polkutie, jonka alaosa kaiken lisäksi tuhoutui joen voimasta. TVH paransi tien kapeaksi kärryillä kuljettavaksi maantieksi 1926–1927, jolloin sitä myös jatkettiin länteen Nivajoelle Piltamonkosken niskalle ja itään Pajuniemeen, mistä rakennettiin ”kärryin ajettava polkutie” Nuorgamiin. Nuorgamiin johtava reitti oli jo tätä ennen ollut talvitienä, mutta nyt mahdollistettiin myös kesäliikenne ja rakennettiin sillat jokien yli. Maantieksi tien itäinen osa otettiin 13.4.1928 ja marraskuussa 1929 valtion hoitoon otettiin myös vanha maantie ja sen päihin rakennetut valtion tavarasuojat. Myös tiellä kulkemiseen käytetyt hevosrattaat ja käsikärryt olivat valtion omaisuutta. Maantie Utsjoen kirkonkylälle tuli 1950-luvun lopussa ja Nuorgamin suuntaan tätä tietä jatkettiin 1960-luvun lopulla. Valtaosa Nivajoki-Nuorgam-tiestä jäi uuden maantien alle, mutta Nivajoki-Alajalve-osuus säilyi.

Alakönkääntie on aiemmin hyvin tyypillinen koskenohitustie ja edustaa valtion tuottamaa Lapin paikallisiin liikenneolosuhteisiin sovellettua rakennusperintöä. Museaalisesta näkökulmasta katsottuna tien kunto on hyvä, mutta käyttäjien näkökulmasta sitä ympäristöineen on syytä kunnostaa kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan sen käytettävyyttä ja liikenneturvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi tienpitäjän ja matkailijan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää Ivalon maanteiden hoitourakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle. Hoitourakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.