Teräskuonia käytetään maataloudessa kalkitus- ja maanparannusaineena. Teräskuonat täyttävät lannoitevalmistelain 539/2006 ja siihen liittyvien asetusten määrittelemät laatuvaatimukset. Koska nykyään kiinnitetään yhä enemmän huomiota elintarvikkeiden turvallisuuteen ja terveellisyyteen, koko tuotantoketjun, mm. kalkitus- ja maanparannusaineiden, vaikutus lopputuotteeseen on tunnettava. MTT Ruukki selvitti vuonna 2009 teräskuonan sisältämien alkuaineiden, erityisesti kromin ja vanadiinin kertymistä maahan ja kulkeutumista perunan eri osiin. Kasvihuoneessa toteutetuissa astiakokeissa verrattiin Rautaruukki Oyj:n Raahen tehtaan teräskuonan kahden normaalin käyttömäärän (5 t/ha ja 10 t/ha) ja ylisuuren määrän (50 t/ha) vaikutusta maan ja perunan eri osien alkuainepitoisuuksiin. Maalajeina tutkimuksessa käytettiin vähämultaista ja runsasmultaista karkeaa hietaa ja perunalajikkeena Famboa. Kokeet perustettiin tammi-helmikuussa 2009 ja sato korjattiin perunoiden tuleennuttua kesäkuussa. Teräskuonan normaalit käyttömäärät (5 ja 10 t/ha) eivät lisänneet maan kromi- tai vanadiinipitoisuuksia tilastollisesti merkitsevästi. Normaaliin peruskalkituksen käyttömääriin verrattuna kymmenkertainen teräskuonan määrä (50 t/ha) lisäsi kummankin tutkimuksessa käytetyn maan sekä kromi- että vanadiinipitoisuutta. Runsasmultaisen maan kromi- ja vanadiinipitoisuudet nousivat vähämultaista maata enemmän. Ihmiselle ja ympäristölle haitallisen kuudenarvoisen kromin pitoisuus maassa oli alle määritysrajan kaikilla teräskuonan käyttömäärillä. Teräskuonan normaalit käyttömäärät eivät lisänneet perunan mukuloiden ja lehtien kromi- ja vanadiinipitoisuuksia. Perunan juurien kromi- ja vanadiinipitoisuudet olivat huomattavasti lehtien ja mukuloiden pitoisuuksia korkeampia. Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että kromi ja vanadiini voivat kertyä perunan juuriin, mutta kulkeutuvat perunan muihin osiin vain vähäisissä määrin. Perunan lehtien piipitoisuuksiin teräskuona ei vaikuttanut. Teräskuonan kaikilla käyttömäärillä perunan mukuloiden ravinnepitoisuudet vastasivat keskimääräisiä aiemmissa tutkimuksissa havaittuja mukuloiden ravinnepitoisuuksia.