Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kasvaa monenlaista vajaasti hyödynnettyä biomassaa, kuten viherkesantojen ja suojavyöhykkeiden heinäbiomassat, viljojen oljet sekä vesistöissä kasvava järviruoko. Osa tästä biomassasta voitaisiin muuttaa energiaksi biokaasutuksen tai polton avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ruokohelven, järviruo on, suojavyöhykeheinän ja vehnän oljen sopivuus tanskalaistyyppisessä kokopaalikattilassa poltettavaksi. Kattilan teho on 380 kW ja siihen on kytketty 70 m3 kokoinen varaaja. Kattila täytetään kolmella pyöröpaalilla traktorin etukuormaajalla, sytytetään ja annetaan palaa täytöksen loppuun, mikä kestää yleensä 6 8 tuntia. Lopuksi tuhkat vedetään pois tulipesän pohjalta erikoisvalmisteisella etukuormaajakauhalla. Tutkimusta varten kattila varustettiin savukaasuanalysaattorilla, joka pystyy mittaamaan savukaasujen lämmön sekä CO, CO2, O2, NO ja NO2 pitoisuudet. Palamisen hyötysuhde voitiin laskea näistä arvoista. Kokeissa käytetyt pyöröpaalit olivat kuivia (kosteus 10 14 %) ja niiden tiheys vaihteli välillä 66 131 kg kuiva-ainetta/m3, materiaalista riippuen. Löysät vehnäolkipaalit paloivat parhaiten. Palaminen oli heikointa tiiveillä ruokohelpipaaleilla, järviruokopaalien ja suojavyöhykeheinäpaalien palaminen oli näiden kahden ääripään välissä. Tuhka-analyysien mukaan kaikkien polttoaineiden tuhkien raskasmetallipitoisuudet olivat niin alhaisia, että niiden tuhka voidaan levittää takaisin peltoon. Ei ole täysin selvää, miksi ruokohelpi- ja suojavyöhykeheinäpaalit paloivat heikosti, mutta todennäköistä on, että nämä paalit olivat liian tiiviitä tämäntyyppiselle kattilalle. Kattilan omistajan mukaan palaminen on ollut parasta, kun olkipaalit ovat olleet tarpeeksi löysiä (< 100 kg kuiva-ainetta/m3).