"Agrokuidun tuotanto ja käyttö Suomessa" -tutkimushankkeen maatalousteknologisessa osatutkimuksessa selvitettiin heinäkasvien, etenkin ruokohelven, korjuuseen, varastointiin ja mekaaniseen jakeistamiseen soveltuvaa tekniikkaa. Perinteisten, jo vakiintuneiden, maataloudessa laajassa käytössä olevien korjuumenetelmien soveltuvuus kevätkorjuuseen oli keskeinen tutkimuskohde. Mekaanisen esikäsittelyn osalta kyseessä oli kehitystyö. Jakeistamisen vaikutukset kustannuksiin selvitettiin alustavassa laskelmassa. Tuotantokustannuslaskelmat kattoivat koko alkutuotannon nurmien perustamisesta tehtaan portille. Saatavuus selvitettiin laajalla viljelijöille lähetetyllä kyselyllä. Kivennäispitoisuudeltaan ja keittyvyydeltään kevätkorjattu ruokohelpi on kasvuston vanhetessa selvästi parempaa raaka-ainetta kuin syyskorjattu. Tehtyjen seosarkkien perusteella kevätkorjatusta kasvimateriaalista on poistettava lehdet, jotta saavutetaan koivusellusta tehtyjen arkkien ominaisuudet ilmanläpäisevyydessä ja suotautuvuudessa. Tehdyn tutkimuksen perusteella laadukkaan raaka-aineen tuottaminen teollisuuden tarpeisiin onnistuu nykyisin käytössä olevilla menetelmillä, mikäli niitä käytettäessä kiinnitetään huomiota kasvuston korjuukosteuteen ja varastointioloihin. Hyvissä olosuhteissa korjuutappiot jäävät 15 prosenttiin, mikä tarkoittaa noin 6 000 kg kuiva-ainesatoa hehtaarilta hyvästä kasvustosta. Paalattu materiaali on varastoitavissa noin 2 % tappioin laadultaan käyttökelpoisena yksinkertaisissa ja edullisissa, peitetyissä ulkoaumoissa. Taloudelliselta kannalta ruokohelven tuotanto on kilpailukykyinen vaihtoehto rehuohralle, mikäli ruokohelvestä saadaan noin 40 p/kg tehtaalle toimitettuna. Kyseinen hinta kattaa muuttuvat kustannukset, työkustannukset, koneiden kiinteät kustannukset ja kuljetuksen sekä osittain maapohjan tuottovaatimuksen. Tehdyn viljelijäkyselyn perusteella voidaan olettaa mahdollisten jalostuspaikkojen ympäriltä myös löytyvän riittävästi peltoalaa jatkuvan raaka-ainehuollon varmistamiseen. Tuotannon laajentumiselle käytännön mittakaavaan ei siten ole teknisiä tai taloudellisia esteitä maatalousteknologisesta näkökulmasta.