Euroopan unioniin liittyy muutaman vuoden sisällä maita, joissa maatalouden osuus kansantaloudesta ja työllisyydestä on suurempi kun vanhoissa EU-maissa. Tulevissa jäsenmaissa työn tuottavuus maataloudessa on selvästi heikompi kuin nykyisissä. Eräs kehityspiirre on, että liittyvien maiden maatalouden tuotantomäärät ovat alentuneet 1990-luvulla. On siis näköpiirissä, että EU:iin on liittymässä maita, joiden maataloustuotanto tulee suotuisten hintasuhteiden vallitessa kasvamaan. Maatalouden työvoiman tarve tulee puolestaan pienenemään ja samalla tuottavuus paranee. Tämä koskee myös Baltian maita, jotka ovat Suomen maa- ja elintarviketalouden kannalta tärkeitä maantieteellisen läheisyyden sekä varsinkin Viron ja Suomen välisten vilkkaiden kauppasuhteiden takia. Suomen markkinat ovat luonnollista toiminta-aluetta Baltian maissa sijaitseville elintarvikeyrityksille, ja toisaalta Baltian markkinat tarjoavat suomalaisyrityksille luonnollisen toiminta-alueen. Tiedot käyvät ilmi Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen (MTTL) julkaisemasta tutkimuksesta. Tutkija Ari Peltoniemen laatimassa selvityksessä tarkastellaan elintarvikkeiden ulkomaankaupan kehitystä, kauppapolitiikan erityispiirteitä sekä Venäjän talouskriisin vaikutuksia Baltian maissa. Baltian maiden elintarviketaloudet ovat integroituneet asteittain EU:n markkinoihin. EU:n ja Baltian maiden välinen vuonna 1995 voimaan astunut vapaakauppasopimus käsitti teollisuustuotteiden yleisen vapaakaupan, mutta elintarvikevientiä unionin alueelle rajoitettiin tariffikiintiöiden sekä laatu- ja hygieniakriteerien muodossa. Baltian maiden elintarviketeollisuuden uudistusten myötä vuoden 1998 jälkeen yhä useammat yritykset ovat saaneet EU:lta elintarvikkeiden vientilupia. EU on myös poistanut osalta kiintiösopimuksen alaisilta elintarvikkeilta tulleja ja lisännyt Baltian maiden kiintiöitä mm. meijerituotteiden EU-viennille. Baltian maiden talouskasvu riippuu pienille avotalouksille ominaisella tavalla ulkomaankaupan kehityksestä. Venäjän kriisin eräs seuraus näissä maissa oli yritysten suuntautuminen enenevästi unionin sisämarkkinoille. Tämä puolestaan on edellyttänyt kilpailukyvyn kohentamista. Elintarvikekaupan rakenne on Baltian maissa perinteisesti muodostunut pääasiassa tuonnista EU:n alueelta ja viennistä entisen Neuvostoliiton alueelle. Virossa ja Latviassa elintarvikkeiden vientikauppa on selviytynyt Venäjän kriisistä paremmin kuin Liettuassa. Tämä johtuu siitä, että Baltian maista maatalousvaltaisimpana Liettua on myös ollut riippuvaisin Venäjän ja muiden IVY-maiden kaupasta. Jälleenviennin osuus on kaikkien Baltian maiden elintarvikeviennissä suuri. Valtaosa jälleenviennistä on välityskauppaa Venäjälle. Esimerkiksi vuonna 1998 Viron jälleenviennin sisältävästä elintarvikeviennistä 40 % suuntautui Venäjälle, mutta ilman jälleenvientiä vain 17 % elintarvikeviennistä oli Venäjän-vientiä. Baltian maiden keskinäinen elintarvikekauppa on lisääntynyt voimakkaasti vuodesta 1997 alkaen, jolloin näiden maiden välinen vapaakauppasopimus laajennettiin koskemaan myös elintarvikkeita. Suomen ja Baltian maiden välinen elintarvikekauppa on pysynyt koko 1990-luvun ajan Suomelle hyvin ylijäämäisenä. Suomen ja Viron välinen kauppa on jakautunut useisiin tuoteryhmiin, ja volyymi on moninkertainen muihin Baltian maihin verrattuna. Viro oli vuonna 1998 Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani elintarvikekaupassa yli 8 prosentin osuudella Suomen elintarvikkeiden kokonaisviennistä. Latvian että Liettuan osuus Suomen elintarvikkeiden kokonaisviennistä jäi alle prosenttiin. Pääosa kansainvälisestä kaupasta käydään rakenteeltaan ja kehitystasoltaan samantyyppisten maiden kesken. Siihen kuuluu yleensä samankaltaisten tuotteiden yhtäaikainen vienti ja tuonti, ns. ristikkäiskauppa. Baltian maiden elintarvikekaupassa EU:n ja Suomen kanssa ristikkäiskaupan osuus on ollut kasvussa. Tämä heijastaa osaltaan Baltian maiden kehitystason nousua. Suomen ja Viron välisessä elintarvikekaupassa ristikkäiskaupan osuus ylitti 20 prosentin rajan vuonna 1998. Suomen elintarvikkeiden ristikkäiskauppa muiden Baltian maiden kanssa kasvoi vuodesta 1997 noin 10 prosenttiyksikköä, mutta silti osuus on alle 14 %. Erityisesti pidemmälle jalostettujen elintarvikkeiden ristikkäiskauppa on Baltian alueelle suuntautuneiden investointien kasvun ansiosta lisääntynyt. Lihan ja maitotuotteiden ristikkäiskauppa on lähes olematonta, sillä niiden kauppa painottuu vientiin Suomesta Baltian maihin. Liha- ja kalajalosteissa sekä hedelmissä ristikkäiskauppaa käydään sitä vastoin vilkkaasti. Tulevaisuudessa Baltian maat osana EU:n yhteismarkkinoita lisäävät todennäköisesti varsinkin maito- ja meijerituotteiden sekä naudan- ja sianlihan vientiä unionin alueelle. Tämä puolestaan nostaa kyseisten elintarvikkeiden ristikkäiskaupan osuutta ulkomaankaupasta.