Suomessa oli 2003 vain 13 luomuemakkosikalaa. Tuotannon laajentaminen vaatii tietoa riskeistä ja investointien tarpeesta. Projektin lähtötiedot koottiin haastattelemalla 9 luomuporsasyrittäjää henkilökohtaisesti. Suurin osa luomuemakkosikaloista oli pieniä, emakoita niissä oli keskimäärin 30. Emakot porsivat vuodessa keskimäärin 1,8 kertaa ja vieroittivat vuodessa keskimäärin 15,8 porsasta. Sikaloista osa oli vanhoja ja melko huonokuntoisia ja osa uusia, luomutuotantoa varten rakennettuja. Eniten korjausta vaativat kalusteet, varusteet, laitteet sekä sisäpuoliset seinärakenteet. Ilmanvaihto toimi sikaloissa melko hyvin, ja ilman kosteus, lämpötila ja ammoniakki-määrä olivat ohjearvojen mukaiset. Työpanos sikalaa kohti oli 10 tuntia päivässä: ruokintaan ja lannanpoistoon kului 50 % ajasta. Kuivikkeena käytettiin yleisimmin olkea. Yhdistelmätiloilla sikojen ruokinnassa käytettiin korkeintaan kahta rehua. Imettävät emakot saattoivat laihtua liikaa imetysaikana, koska rehu ei ollut tarpeeksi väkevää. Myös imetysrehun kivennäispitoisuudessa oli puutteita. Rehun ravintoainekoostumuksen puutteet rajoittivat myös porsaiden ja lihasikojen kasvua. Luomusikojen terveys oli pääosin hyvä ja sairauksien ennaltaehkäisystä huolehdittiin. Yhdistelmätuotannon yhteenlasketut tuotantokustannukset ovat luomutuotannossa noin 10 % suuremmat kuin tavanomaisessa tuotannossa. Tuotettua lihakiloa kohti luomutuotannon kustannukset ovat noin 37 % korkeammat. Tuotettua porsasta kohti kustannukset muodostuvat noin 51 % suuremmiksi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Yhdistelmätuotannon kannattavuutta tarkasteltiin tuotettua lihakiloa kohti yrittäjänvoitto-tunnusluvulla. Luomutuotannossa päästään positiiviseen tulokseen, mutta tavanomaisessa tuotannossa yrittäjälle syntyy tappiota. Eniten luomutuotannon kannattavuutta paransivat suurelle peltoalalle maksettavat pinta-alatuet.