Työn tavoitteena oli tutkia, miksi ihmiset tekevät etätöitä kakkosasunnollaan maaseudulla ja miten työ sekä kesämökkielämä yhdistyvät. Lisäksi selvitettiin etätyötä tekevien ympäristösuhdetta ja etätyöntekijöiden ympäristökysymyksille antamia merkityksiä mökkielämään liittyen. Etätyöntekijän elämäntapaa ja fyysisen paikan sekä työn merkitystä tutkittiin yksilön hyvinvoinnin ja kakkosasumisen näkökulmasta suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa teollisuusyhteiskunnan työn aikaan sekä paikkaan liittyvät rakenteet ja informaatioteknologian keksinnöt ovat samanaikaisesti läsnä. Tutkimuksessa etätyö on työn toteuttamista etäällä normaalista työpaikasta. Mökkietätyöllä tarkoitetaan kakkosasunnolla tai kesämökillä tehtävää etätyötä. Kesämökkeilyä lähestytään ansiotyön näkökulmasta, ja tutkimuksen teoriatausta on monitieteinen. Siinä ovat mukana työelämän ja elämäntavan tutkimus sekä yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus. Pääaineiston muodostavat 12 teemahaastattelua, jotka tehtiin 39-59-vuotiaille kakkosasunnolla osa-aikaisesti työskenteleville tietotyöntekijöille syksyllä 2004. Aineistoa käsiteltiin ATLAS.ti-tietokoneohjelmalla, joka on analyysin apuväline. Tutkimuksen aineistoanalyysi on laadullinen ja perustuu koodaukseen. Aluksi aineistoa luettiin faktanäkökulmasta, ja analyysin edetessä tutkittiin tutkimushenkilöiden asioille antamia merkityksiä. Tutkimuksen mukaan mökkietätyö nostaa hyvinvointia. Kakkosasunnolla tapahtuvan etätyön merkittävimmät hyödyt verrattuna perinteisesti järjestettyyn ansiotyöhön ovat elämänlaadun koheneminen, parantunut työrauha ja -teho sekä suhde ympäristöön ja asumiseen liittyvät hyödyt. Kakkosasunto on tutkimushenkilöille paras mahdollinen paikka, mielipaikka, jossa oleminen auttaa jaksamaan ja jatkamaan työelämässä. Mökkietätyöstä koituvia haittoja mainittiin vähän. Lähinnä ne liittyivät ylitöiden tekemiseen, tiedonkulkuun ja tietoliikennetekniikkaan, työtehoon, taloudellisiin kustannuksiin ja kakkosasunnolle matkustamiseen. Työn vieminen perinteiselle lomapaikalle ilmentää luovaa asennoitumista työhön. Mökkietätyössä työn, kodin ja vapaa-ajan eläminen on osin samanaikaista ja rajatonta. Mökkietätyöntekijät jakautuvat työasenteen pohjalta etätyösisseihin ja -tsillaajiin. Edellisille etätyö on keino tehostaa työntekoa, ja jälkimmäisille etätyö kakkosasunnolla on osa elämäntapaa. Vain harvat mökkietätyöntekijät tavoittelivat kakkosasunnollaan kaupunkielämää ympäristömyötäisempää elämäntapaa, vaikka monet harjoittivat omavaraistaloutta ja kuluttivat vähemmän kuin kaupungissa. Luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta arvostettiin kakkosasumisessa eniten. Elämä kesämökillä oli luontokeskeisempää kuin kaupungissa niin työrytmin kuin harrastustenkin osalta. Etätyöhön kesämökillä liittyy elämäntavan kaksoismorfologiaa, kun elämä jaetaan kaupunkiin ja maaseudulle. Elämä kakkosasunnolla on pysyvyyden tavoittelua ja juurtumista perinteiseen elämäntapaan tai jopa erakoitumista. Toisaalta mökkietätyö mahdollistaa monipaikkaisen, joustavan elämän, ja yksilöllä on vapaus vuorotella maaseutu- ja kaupunkielämää. Etätyö kakkosasunnolla murtaa, ylläpitää ja uudistaa kesämökkikulttuuria. Mökkielämään liittyy paljon perinteitä, mutta ansiotyön takia kesämökki ei muutu vain museoksi, vaan uudistuu esimerkiksi tietoliikenteen takia.