Raportissa identifioidaan kansallispuistoryhmiä, jotka ovat yhtenäisiä vetovoimatekijöiltään ja virkistyspalveluiltaan, ja joita yhdistää ympäröivien kuntien matkailupalveluiden ja matkailullisten vetovoimatekijöiden ja sosio-ekonomisen kehityksen samankaltaisuus. Kansallispuistot luokiteltiin luonto-ominaisuuksien mukaan neljään eri tyyppiin: suo-, metsä-, vesi ja maisema- ja tunturi ja/tai maisematyyppeihin. Lisäksi kansallispuistot luokiteltiin virkistyspalvelujen (matala, keskitaso ja korkea taso) perusteella. Kansallispuistojen luonto-ominaisuuksien ja palvelutason avulla muodostettiin puistoluokkia, joissa on ko. ominaisuuksiltaan samankaltaiset puistot.Kansallispuistoja ympäröivät kunnat luokiteltiin matkailupalvelujen tarjonnan, vapaa-ajan asumisen ja maaseutuvetovoiman perusteella seuraaviin ryhmiin: maisema-loma-asutuksen kuntaryhmään, luontomatkailun kuntaryhmään, kulttuurihistorialliseen kuntaryhmään, loma-asutuksen ja matkailupalvelujen kuntaryhmään ja ei matkailullista suuntautumista kuntaryhmään. Kunnat luokiteltiin myös sosioekonomisen kehitysasteen perusteella: kaupunkimaiset kunnat, kasvukunnat, maaseutukunnat ja taantuvat kunnat.Kansallispuistojen ja kuntien luokitukset yhdistettiin edelleen neljäksi ryhmäksi, jotka kuvaavat kansallispuistojen ja niitä ympäröivien kuntien matkailullista suuntautumista. Raportissa keskustellaan yhdistetyn luokittelun perusteella, onko kansallispuistoon kohdistuvilla kävijävirroilla havaittavaa vaikutusta ympärillä olevien kuntien elinvoimaisuuteen, eli miten kansallispuiston ja kuntien muodostama kokonaisuus näkyy alueelle suuntautuvassa matkailussa. Tuloksia voidaan hyödyntää ennen kaikkea arvioitaessa kansallispuistoon tukeutuvan matkailun kehittämisedellytyksiä sekä kansallispuistojen palvelujen kehittämistä. Tutkimuksessa kehitettyä luokittelumenetelmää voidaan soveltaa myös muissa vastaavanlaisissa ongelmanasetteluissa.