Artikkelissa analysoidaan vaihtoehtoisten maatalouden ympäristöpolitiikan reformien tehokkuutta ravinnepäästöjen vähentämisessä, kun ohjauskeinoina voidaan käyttää tuottajahintatukea, lannoiteveroa, suojavyöhyketukea ja suoraa hehtaaritukea. Ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi iranomaisen oletetaan sopeuttavan verojen ja tukien muutokset suhteessa toisiinsa niin, että viljelijän voitto ennen sopeutumista pysyy vakiona. Tämä politiikkamuutos johtaa ympäristön kannalta parempaan panoskäyttöön ja sitä kautta ympäristöystävällisempään tuotantoon. Analysoitavat neljä politiikkareformia ovat: tuottajahinnan tai suoran hehtaarituen vähentäminen, mikä korvataan viljelijälle lisäämällä suojavyöhyketukea, ja lannoiteveron lisääminen mikä korvataan viljelijälle lisäämällä joko suoraa tukea tai suojavyöhyketukea. Kaikki reformit vähentävät ravinnepäästöjä, mutta suurin päästöjen vähennys saadaan aikaan lannoiteveron ja suojavyöhyketuen yhdistelmällä. Simuloinnin tulokset osoittavat, että ravinnepäästöjen 30 % vähennys pienentää keskimääräisen viljelijän voittoa aikissa politiikkareformeissa, kun viljelijä on uudelleen optimoinut panoskäyttönsä vastaamaan verojen ja tukien uusia tasoja, ellei tuottajahinnan anneta nousta vähentyneen tuotannon johdosta. Lannoiteveron kompensoiminen suoralla hehtaarituella aiheuttaa pienimmän vähennyksen viljelijän voittoon.

Special issue. To mark the 90th anniversary of the scientific agricultural society of Finland