Tutkimuksessa selvitettiin, onko vapaa vesi joissakin olosuhteissa este tarhatulle minkille. Tutkimus tehtiin 38 minkillä, joilla kullakin oli käytössään kolme häkkiä. Puolella eläimistä keskihäkissä oli vedellä täytetty allas ja toisella puolella eläimistä keskihäkki oli tyhjä. Laitimmaisesta pesäkoppihäkistä pääsi toisella laidalla sijaitsevaan ruokintahäkkiin joko häkkien seinissä olevien aukkojen tai keskihäkin läpäisevän yhdystunnelin kautta. Eläimet suljettiin pesäkoppihäkkiin ilman ruokaa 24 tunniksi ennen havaintojen aloittamista. Havainnot tehtiin yli kahden ja puolen tunnin aikana sen jälkeen kun toinen kulkureiteistä ruokintapaikalle oli avattu. Kun eläimet pääsivät ruokintapaikalle vesialtaan kautta, ne pääsivät perille hitaammin, mutta ne etenivät määrätietoisemmin kuin eläimet, jotka pääsivät ruokintapaikalle tunnelin tai kuivan keskihäkin kautta. Lisäksi eläimet pyrkivät suljettuun yhdystunneliin useammin silloin, kun vapaa reitti kulki vesialtaan kautta kuin silloin, kun reitti kulki kuivan keskihäkin kautta. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että joissakin olosuhteissa tarhaminkki voi kokea vesialtaan esteeksi pyrkiessä syömään. Tämä osoittaa, että uimavesi ei välttämättä kehitä tarhaminkin elinympäristöä ja että uintimahdollisuuden puute ei heikennä sen hyvinvointia.