Tämän työn tarkoituksena oli kehittää käytännöllinen menetelmä herkästi erodoituvien peltoalueiden kartoittamiseksi, eli niiden alueiden, jotka ovat optimaalisia paikkoja suojakaistoille. Samalla arvioitiin myös suojakaistojen tehokkuutta eroosion torjunnassa. Tutkimusalueiksi valittiin kaksi valuma-aluetta eri puolilta Suomea. Helposti erodoituvat alueet arvioitiin paikkatietojärjestelmällä yhdistämällä tiedot maalajista, maan käytöstä ja pellon kaltevuudesta. Suojakaistojen tehokkuutta arvioitiin ICECREAM-mallilla, joka on Suomen oloihin sovellettu versio CREAMS-mallista. Mallinnus tehtiin ilman suojakaistoja sekä lisäämällä peltoon 1 m, 3 m ja 15 m leveät suojakaistat. Ilman suojakaistoja tehtyjen malliajojen perusteella eroosion määrä riippuu lähinnä pellon kaltevuudesta. Maalajilla on suurempi vaikutus eroosion määrään kuin kasvilla. Suojakaistojen tehokkuudet vaihtelivat suuresti eri tilanteissa. Malliajojen tulokset yhdistettiin paikkatietojärjestelmään ja tulokseksi saatiin, että valuma-aluetasolla suojakaistojen teho eroosion vähentämisessä ojiin rajautuvilta pelloilta oli 50-89 %. Paikkatietojärjestelmään perustuvaa suojakaistojen paikan arviointia verrattiin kenttätutkimukseen, joka oli tehty toisella valuma-alueella. Molemmilla menetelmillä löydettiin ne alueet, joilta eroosio on suurinta, mutta menetelmien yhdistelmällä päästiin parhaaseen lopputulokseen.