Musta-,puna-ja valkoherukkaviljelmien ravinnetilan määrittämiseksi koottiin Viljavuuspalvelu Oy:n marjasarja- analyysien tuloksia vuosilta 1982-1991.Aineisto käsitti maa-analyysin (pH,NO3-N, P, K, Ca, Mg, B, Cu, Mn) ja herukan lehtien ravinnepitoisuudet (N, P, K, Ca,Mg,B) yhteensä 357 viljelmältä Etelä -ja Keski-Suomesta. Aineistosta selvitettiin, oliko maan ja lehtien ravinnepitoisuuksien välillä yhteyttä, ja kuinka hyvin ravinnepitoisuudet vastasivat suositusarvoja sekä kuvasivat viljelmien ravinnetilaa. Maanäytteiden keskimääräinen pH sekä fosforin ja kaliumin pitoisuudet ja pH-korjattu mangaani olivat suositusten mukaisia. Suurimmassa osassa maanäytteistä kalsiumin pitoisuus, yli 60 % näytteistä magnesiumin pitoisuus ja yli 50 % näytteistä fosforin pitoisuus alitti suosituksen, mutta boorin ja kuparin pitoisuudet ylittivät usein suosituksen. Lehtien keskimääräiset typen, fosforin ja kaliumin pitoisuudet kaikilla herukoilla, magnesiumin pitoisuus musta- ja punaherukoilla sekä kalsiumin ja boorin pitoisuudet mustaherukalla olivat suositusten mukaisia. Valkoherukalla 74 % lehtinäytteistä magnesiumpitoisuus alitti suosituksen. Lehtien ja maan fosforin, kalsiumin ja magnesiumin pitoisuuksien välillä oli melko heikko yhteys. Vaikka ravinnetila oli lehtianalyysin perusteella hyvä, maan fosforin, magnesiumin ja kalsiumin pitoisuudet olivat usein pieniä. Tämä viittaa siihen, että karkeilla kivennäismailla maa-analyysin ravinnesuositusten alaraja on liian korkea. Maa- analyysin pienet ravinnepitoisuudet saattavat johtua myös ravinteiden epätasaisesta jakautumisesta ja laimenemisesta maanäytteessä, koska pintalannoituksen ja muokkaamattomuuden vuoksi ravinteet ovat kertyneet aivan maan pintakerrokseen.