EU:n yhteisen maatalouspolitiikkauudistuksen suurin muutos on, että suurin osa EU:n peltokasvi- ja kotieläintuista irrotetaan tuotannosta ja yhdistetään tilatueksi. Siltä osin kuin tukea irrotetaan tuotannosta on mahdollista kansallisesti päättää, kuinka irrotettu tuki jaetaan maatiloille. Jäsenmaat voivat päättää, valitaanko tilatueksi tilakohtainen malli vai tasatuki vai niiden yhdistelmä. Mallin valinta on suuri poliittinen viljelijöiden tulonjakoon liittyvä kysymys. Tässä selvityksessä tarkastellaan maataloustulon jakautumista eri tuotantosuuntaa edustavilla tiloilla eri tukialueilla kolmessa vaihtoehtoisessa tilatukimallissa. Tutkimus-aineistona on vuoden 2002 MTT Taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitoaineisto. Tilakohtaisessa mallissa tuet maksettaisiin viitevuosien 2000-2002 tukien suuruisina. Tilan aikaisemmin saama tuki jaettaisiin tilan peltolohkoille, jonka seurauksena naapuritiloilla voisi olla hyvinkin erisuuruiset tukioikeudet hehtaaria kohden. Malli ei reagoisi tuotannon muutoksiin. Tasatukimallissa tukea maksettaisiin alueittain samansuuruisena tilan pelto-hehtaaria kohden. Malli olisi järjestelmänä yksinkertainen ja selkeä, mutta toisi melkoisia tilakohtaisia muutoksia viitevuosiin verrattuna. Tasatukimalli johtaisi tulonmenetyksiin tiloilla joilla tilakohtaisen tuen mallissa olisi korkea tukioikeus hehtaaria kohden. Välitön siirtyminen alueelliseen tasatukeen kohtelisi kaltoin erityisesti voimaperäisiä nautakarjatiloja. Nopea siirtyminen tasatukimalliin vaikeuttaisi myös nautakarjatilojen taloudellista tilannetta. Kaksiportainen tasatukimalli, jossa maksettaisiin eri suuruinen tuki entiselle nurmialalle ja muulle alalle, pienentäisi puhtaan tasatukimallin haittoja nautakarjatiloilla.