Maatalouden ympäristötuen taloudellinen merkitys tukialueittain ja tuotantosuunnittain vuosina 2000 ja 2001
Maatalouden ympäristötuen taloudellinen merkitys tukialueittain ja tuotantosuunnittain vuosina 2000 ja 2001
Tässä tutkimuksessa analysoidaan maatalouden ympäristötuen taloudellista merkitystä eri tuotantosuunnissa ja tukialueilla. Tarkasteltavina ovat perus- ja lisätoimenpiteet sekä erityistuet. Maatalouden kokonaistuotosta ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä muodostuu viljatiloilla 8-11 %, sikatiloilla 3-4 %, maito- ja nautatiloilla 5-6 % sekä puutarhatiloilla 7-8 %. Tukialueittaiset erot suhteessa kokonaistuottoon ovat pieniä. Maataloustuloon suhteutettuna ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteet ovat merkittävämpiä kasvinviljelytiloilla kuin kotieläintiloilla ja niiden merkitys on suurempi eteläisillä tukialueilla kuin pohjoisilla tukialueilla. Ympäristötuki on ollut 52 % maataloustulosta A-tukialueen viljatiloilla vuonna 2000 ja B-tukialueen viljatiloilla vuonna 2001. Puutarhatiloilla ympäristötuki on ollut 67 % maataloustulosta vuonna 2001 ja 37 % vuonna 2000. Kotieläintiloilla vuosittainen vaihtelu on ollut hyvin vähäistä. Sikatiloilla ympäristötuen %-osuus maataloustulosta on ollut noin 10-17 %, maitotiloilla 13-22 % ja nautatiloilla 14-35 %. Maatalouden ympäristötuen erityistuet ovat olleet 2-7 % niitä saaneiden tilojen kokonaistukipotista. Kokonaistuotosta erityistuet ovat olleet 1-5 %. Maataloustuloon suhteutettuna erityistuet ovat olleet 3-23 %. Merkittävimpiä erityistuet ovat olleet nautakarjatiloilla. Tukialueittaisessa tarkastelussa erityistuet ovat olleet merkittävimmät maitotilojen eteläisimmillä tukialueilla ja viljatilojen pohjoisimmilla tukialueilla.
Kieli |
suomi englanti |
---|---|
Sarja | Maa- ja elintarviketalous, 59 |
Aiheet | |
ISBN |
951-729-911-7 951-729-912-5 |
ISSN |
1458-5073 |
Kuuluu kokonaisuuteen |