Artikkelissa analysoidaan nitraattitypen vähentämiseen tähtäävien vero-ohjauskeinojen rajakustannus, tietyn nitraattipitoisuuden vähentämisen kokonaiskustannus ja veron vaikutuksia NO3-huuhtoumaan Kroatian maataloudessa. Analysoitavana on 50 % typpivero, 100 % tuotevero ja tätä huuhtoumaa vastaava typpikiintiö tilatasolla. Typpihuuhtouman vähentämisen rajakustannus tuottaa tietoa siitä, kuinka paljon typpilannoituksen intensiteettiä tulisi vähentää mainituilla keinoilla ennen kuin muut toimenpiteet (esim. ympäristötuki suojakaistoille, kosteikoille tai välikasvustolle) tulisivat kyseeseen. Maissin typpilannoituskokeiden perusteella estimoitiin kolme tuotantofunktiota ja johdettiin vastaava voittoa maksimoiva typpilannoitustaso. Lysimetriveden NO3-N pitoisuuksien perusteella estimoitiin NO3-N huuhtoumafunktio. Estimoitua voittoa maksimoivaa typpilannoitustasoa verrattiin otokseen, joka käsitti 20 perheviljelmää. Otoksesta laskettiin hehtaarikohtainen käytetyn typen määrä väkilannoitteissa ja lannassa. Tilojen maksamia typpilannoitehintoja ja saatuja maissin tuottajahintoja käytettiin voittoa maksimoivan typpilannoitustason määrittämiseksi. Lopuksi estimoitiin voittoa maksimoivaa lannoitustasoa (171,7 kg/ha) vastaava NO3-pitoisuus, tilojen nykykäytännön mukainen NO3- pitoisuus sekä typpiveron, tuoteveron ja lannoitekiintiön voittoa maksimoivan lannoitustason vastaavat NO3-pitoisuudet. Tulokset viittaavat siihen, että otoksen viljelijät käyttävät enemmän typpeä kuin voittoa maksimoiva taso edellyttäisi, mikäli lannan typpi otetaan huomioon (206 230 N kg/ha). Mikäli lannan typpeä ei oteta huomioon, viljelijät lannoittavat jonkin verran alle voittoa maksimoivan typpilannoitustason (160,6 N kg/ha). Viljelijöiden käyttämät typpiravinteet ml. lannan typpi johtaa estimoituihin pohjaveden NO3-pitoisuuksiin, jotka ovat 162 192% korkeampia kuin nitraattidirektiivin edellyttämä kriittinen taso, 50 mg/l NO3. Voittoa maksimoivalla typpitasolla NO3-pitoisuus estimoitiin tasolle 62 mg/l NO3. Typpikiintiön nitraattihuuhtouman vähentämisen rajakustannus oli negatiivinen ( 0.649 euro/mg/ l NO3), mikä viittaa siihen, että vero tuottaa positiivisen nettotulon jo ilman ympäristöhyötyjen ottamista huomioon. Vasta yli 60 % typpiveroa vastaava vähentämiskustannus muuttuu negatiiviseksi. Lannoitusintensiteetti tällä tasolla on 105 kg/ha typpeä. Vasta alhaisimmilla lannoitustasoilla kannattaisi harkita vaihtoehtoisia toimenpiteitä (esim. ympäristötukea suojakaistoille, kasvipeitteisyydelle tai kosteikoille). Mainittujen verokeinojen rajavähentämiskustannus ei ole vakio ja se kasvaa kiihtyvästi. Typpiverolla saavutetun NO3-vähentämisen rajakustannus on alhaisin, mikäli nitraattityppeä ei vähennetä enempää kuin 50 mg/l NO3. Typpikiintiöllä saavutetun NO3-vähentämisen rajakustannus on alhaisempi kuin tuoteverolla saavutetun NO3-vähentämisen rajakustannus vähentämisen tasoilla alle 20 mg/l NO3, mutta korkeampi kuin tuoteveron rajakustannus korkeimmilla vähentämisen tasoilla. Viljelijöiden satotaso on lisäksi 3 100 3 800 kg/ha alhaisempi kuin olisi mahdollista tällä lannoitustasolla. Viljelijöiden olisi mahdollista nostaa nettotulojaan joko vaikuttamalla muihin kuin lannoitusta rajoittaviin kasvutekijöihin tai pienentämällä lannoitepanosta.