Lintupajun suojakaistakoekentällä on tutkittu vuodesta 1991 lähtien 10 metrin levyisten suojakaistojen kykyä vähentää sekä eroosiota että fosforin ja typen määrää pintavalumassa. Savimaalle perustetulla koekentällä on kolme erilaista suojakaistaa: niitetty nurmikaista, luonnonvaraisia lehtipuita, pensaita ja heiniä kasvava luonnonkaista, jota ei ole niitetty, ja laidunkaista, jota 2 - 5 nautaa on laiduntanut kesällä vuosina 2003 - 2004. Naudat ovat päässeet sekä laitumelle että kahdelle laidunnetulle suojakaistalle kolmeksi tai seitsemäksi viikoksi vuosittain. Matemaattisen COUP-mallin avulla tehtiin synteesi mittaustuloksista sekä tarkasteltiin typen kiertoa eri suojakaistoilla ja varsinaisella peltoalueella. Mallinnus perustui mitattuun pintavaluntaan, maankosteuteen ja maan fysikaalisiin, kemiallisiin ja mikrobiologisiin ominaisuuksiin. Vuosisadanta oli 584 mm vuonna 2003 ja 726 mm vuonna 2004. Mallinnettu kumulatiivinen haihdunta niitetyltä nurmikaistalta oli 130 mm suurempi kuin yläpuoliselta laitumelta tällä jaksolla. Lisäksi maankosteus oli suojakaistoilla pienempi kuin yläpuolisella pellolla johtuen tiheästä ja korkeasta kasvustosta, jolla oli suuri juuristotiheys. Mallinnettu vuosittainen epäorgaanisen typen huuhtouma maamatriisin läpi oli 22 - 23 kg ha-1 laitumelta, 7 kg ha-1 niitetyltä nurmikaistalta ja 5 kg ha-1 hoitamattomalta luonnonkasvikaistalta. Satunnainen ja lyhytkestoinen laidunnus ei näyttänyt lisäävän epäorgaanisen typen huuhtoutumista.