Tutkimme suojakaistojen käyttöön liittyviä yhteiskunnallisia hyötyjä ja kustannuksia. Vertaamme toisiinsa kolmea politiikkavaihtoehtoa: (i) yhteiskunta ei ohjaa viljelijöitä ympäristönsuojeluun (markkinaratkaisu), (ii) Suomen maatalouden nykyinen ympäristöpolitiikka, ja (iii) yhteiskunnallisesti optimaalinen politiikka. Empiirisen analyysin mukaan nykyinen perustoimenpiteiden tuki lannoiterajoitteen ja suojakaistanormin yhdistelmänä tulee suhteellisen lähelle yhteiskunnan optimia, joskin suojakaista on keskimäärin vain puolet optimileveydestä ja lannoiterajoite on kevätvehnälle ja ohralle optimia tiukempi. Analyysi osoittaa myös, että tuotantokasveille kohdennetut pintaalatuet luovat kannustinongelman leveämpien suojakaistojen perustamiselle. Pinta-alatukiin tulisikin yhdistää ympäristölliset ehdot, erityisesti vaatimus nykyistä leveämpien suojakaistojen perustamisesta vesistön varteen sekä pellonpiennarten ja pellon ja metsän välisten reunavyöhykkeiden leventämisestä biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi.