Karkeille hietamaille syntyneet podsolit ovat Suomen kehittyneimpiä maannoksia. Niitä tutkimalla saadaan uutta tietoa tämän koko pohjoisella havumetsävyöhykkeellä yleisen maannostyypin kehittymiseen johtaneista prosesseista, joista edelleenkin vallitsee erilaisia käsityksiä. Tämän tutkimuksen kohteena oli Sotkamossa karkealla hietamaalla oleva noin 50 vuotta viljelty maa, joka on ollut kuivillaan noin 10 700 vuotta. Muokkauskerroksen alapuolella oli huuhtoutumiskerros (valkomaa), joka sisälsi lähes pelkkää kvartsihiekkaa. Sen alapuolella oli noin 10 cm paksu rautapalsi eli iskostunut horisontti, johon ylempää orgaanisina kompleksiyhdisteinä huuhtoutuneet rauta ja alumiini ovat saostuneet. Mikroskoopilla voidaan nähdä, miten nämä saostuneet ainesosat peittävät kvartsihiekan jyväset ja sitovat ne yhteen. Tässä horisontissa oli erittäin runsaasti heikosti kiteytynyttä rautaoksidia, joka on uutettavissa ammoniumoksalaattiliuoksella, kun taas valkomaassa tällaista rautaa oli erittäin vähän. Rikastumiskerroksen alumiinista valtaosa oli pyrofosfaattiin uuttuvassa, oletettavasti orgaanisen aineksen sitomassa muodossa, mikä viittaa aineiden kulkeutuneen tähän horisonttiin nimenomaan kelaatteina eikä epäorgaanisina kolloideina. Syvä kyntö on nostanut valkomaata ja kappaleita rikastumiskerroksen iskostumasta myös muokkauskerrokseen. Rikastumiskerroksen alapuolella kvartsihiekkajyvästen pinnoilla ei ollut paljonkaan rautasaostumia, mutta mikroskoopilla näkyi runsaasti rapautumatonta biotiittia. Rikastumiskerroksen rauta lienee suureksi osaksi peräisin juuri biotiitista, joka on kokonaisuudessaan rapautunut pintamaasta. Vähemmän biotiittia sisältäviin maihin ei todennäköisesti kehity näin vahvaa rikastumiskerrosta maan pienemmän rautapitoisuuden takia. Podsoloituminen on luultavasti pysähtynyt sen jälkeen, kun maa on otettu viljelyyn ja sen pintaosien pH on kalkituksen seurauksena noussut.