Ruokintakokeessa tutkittiin ohrarehun (energiarehu) ja ohravalkuaisrehun (valkuaisrehu) vaikutuksia 32 maitorotuisen lihanaudan rehunsyöntiin, kasvuun sekä teurastuloksiin. Koeruokinnat erosivat toisistaan väkirehu- ja valkuaisruokinnan koostumuksen osalta. Puolet koe-eläimistä sai väkirehuna pelkkää ohraa ja toinen puoli väkirehuseosta, jossa puolet ohran kuivaaineesta oli korvattu ohrarehulla. Molemmilla väkirehuruokinnoilla oli kaksi erilaista valkuaisruokintaa: 1) valkuaislisänä rypsirouhetta (500 g/eläin/pv) ja 2) valkuaislisänä ohravalkuaisrehua (2,5 kg/eläin/pv). Väkirehun tavoiteltu osuus oli 55 prosenttia päivittäisestä kuiva-aineen syönnistä kaikilla neljällä ruokinnalla. Sonnit ruokittiin seosrehuruokinnalla. Ohrarehun käyttö lisäsi seosrehun syöntiä. Runsaampi rehun syönti ei kuitenkaan lisännyt ravintoaineiden saantia eikä siten vaikuttanut kasvutuloksiin. Tämä johtui siitä, että ohrarehun sulavuus ja energia-arvo ovat hieman heikompia kuin ohran ja ohrarehuseosta saaneet sonnit kompensoivat seoksen heikompaa energia-arvoa syömällä enemmän. Kokeen perusteella ohrarehulla on mahdollista korvata puolet kasvavan lihanaudan väkirehuannoksesta ilman, että se vaikuttaa negatiivisesti tuotokseen. Tärkkelyspitoisen väkirehun osittainen korvaaminen kuitupitoisella ohrarehulla lienee perusteltua erityisesti silloin, kun ruokinnassa käytetään suuria väkirehumääriä, sillä kuitupitoinen väkirehu fermentoituu pötsissä viljan tärkkelystä hitaammin. Tämä puolestaan vähentää korkeisiin väkirehumääriin liittyviä ruokinnallisia riskejä. Rypsin korvaaminen ohravalkuaisrehulla ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi lihanautojen rehun syöntiin tai kasvutuloksiin. On kuitenkin huomattava, että useimmissa tapauksissa sonnit saavat riittävästi valkuaista perusdieetistä ilman valkuaistäydennystä.