Kansainvälisesti maaseutualueiden monimuotoisuuteen vaikutetaan kaikkein eniten ruokahuollon rakenteellisen kehityksen ja ruokaraaka-ainevalintojen, eli viime kädessä dieetin diversiteetin, kautta. Monimuotoisuuden säilymisen kannalta paras valinta olisi paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneista lajeista ja lajikkeista koostuva kasvispainotteinen ja vuodenaikaisvaihteluihin mukautuva ruokavalio, jota täydennettäisiin laajaperäisesti tai luonnonmukaisesti tuotetuilla eläintuotteilla. Monimuotoisuuden lisäksi tällainen dieetti olisi todennäköisesti myös terveyden ja jopa sosioekonomisen monimuotoisuuden ja laajan tason yhteiskunnallisen kestävyyden kannalta paras valinta. Biodiversiteettiä ja sosioekonomista monitoimisuutta tukevat perusrakenteet ovat keskus-reuna-alueajatteluineen, verkostolinkityksineen sekä erikoisasema- ja klusterirakenteineen yllättävät yhteneväiset. Luonnossa biodiversiteetti on uusien kombinaatioiden perusta, yhteiskunnallisessa kontekstissa puolestaan innovatiivisten ratkaisujen lähde ja vaihtoehtoisten raaka-aineiden niukkuustilanteessa jopa hintasuhteiden tasapainottaja. Biodiversiteettiarvojen hyödyntämiseen tulisi pikaisesti löytää sopiva etenemismalli. Kokonaisvaltaiseen maaseutuelinkeinotoiminnan laatuarviointiin kehitetty just-in-space-käsite voisi tarjota mallille pohjan. Millenniumraportin ekosysteemitason toimintasuunnitelmavaihtoehto sopeutuva mosaiikki (adaptive mosaic) on yksi hyvä kuvaus monimuotoisuutta korostavasta toimintakehyksestä.