Ammattikalastajat ovat arvioineet norpan aiheuttamien saalisvahinkojen nousseen merkittävästi Perämerellä. Norppa-kalastus-ongelman laajuuden ja mahdollisten lieventämiskeinojen arviointia vaikeuttaa tiedonpuute, koska aiempi tuntemus hyljevahingoista ja niiltä suojautumisesta koskee pääosin hallia ja ponttonirysiä. Norppien liikkumisesta ja elinympäristönkäytöstä on myös hyvin vähän tietoa Itämereltä. Tässä tutkimuksessa tuotettiin tietoa norppien ja kalastuksen välisestä vuorovaikutuksesta tutkimalla norppien liikkumista ja elinympäristön valintaa satelliittiseurannalla. Lisäksi kehitettiin norppien elävänäpyyntiä rysistä ns. hyljesukan avulla. Sukka asennettiin kalapesään ja sen tarkoituksena oli mahdollistaa rysään jääneen hylkeen hengissä säilyminen. Hyljesukan toimivuutta testattiin vertaamalla vannerysistä saatujen hylkeiden selviytymistä rysissä ilman sukkaa (vuosina 2008–2010, 77 hyljettä) ja kun sukka oli käytössä (2011–2013, 58 hyljettä). Satelliittiseurantaa varten norppia pyydystettiin hyljesukalla varustettujen rysien (elo-marraskuussa) lisäksi kelluvilla hyljeverkoilla (loka-marraskuussa) vuosina 2011–2014. Samalla selvitettiin rysiin jääneiden hylkeiden ikä- ja sukupuolirakennetta. Tarpeeksi suurikokoisille norpille (≥ 40 kg) kiinnitettiin GPS/GSM-laite, joka kerää tietoa liikkumisesta, makuullaolosta ja sukelluksista. Saadun aineiston perusteella määritettiin yksilöiden elinpiirien ja ydinalueiden laajuudet. Ydinalue kuvaa elinpiirin aktiivisimmin käytettyä aluetta. Hyljesukka paransi norppien selviytymistä, mutta ei hallien. Valtaosa (70 %) norpista säilyi hengissä hyljesukallisissa rysissä, halleista vain runsaat 10 %. Norpat, jotka eivät löytäneet sukkaan, olivat pääasiassa kuutteja. Rysistä saadut norpat olivat pääasiassa nuoria (94 %), ja uroksia sekä naaraita oli lähes yhtä paljon. Rysista saaduista halleista sen sijaan kolmannes oli aikuisia ja valtaosa (73 %) oli uroksia. Rysillä satelliittiseurantaan saadut norpat (N=10) olivat kaikki nuoria, mutta verkoilla pyydetyistä (N=20) valtaosa (75 %) oli aikuisia. Seuratut norpat liikkuivat laajoilla alueilla; niiden keskimääräiset (± keskihajonta) elinpiirit olivat 8 292 ± 5 088 km2:n ja ydinalueet 1 038 ± 935 km2:n laajuisia. Liikkumisessa näkyi kolme selkeää alueellista keskittymää: yksi Tornion edustalla, yksi Simon edustalla ja yksi pohjoisella Selkämerellä Ruotsin rannikolla. Norpat liikkuivat aiemmin oletettua laajemmilla alueilla. Niiden elinpiirit olivat samaa suuruusluokkaa kuin hallilla Itämerellä ja norpilla Jäämerellä. Vannerysistä pyydystetyillä norpilla ei havaittu yhtä voimakasta avovesiaikaista saalistuspaikkauskollisuutta kuin ponttonirysistä pyydystetyillä halleilla on aiemmin havaittu. Yhtään merkityistä norpista ei myöskään tavattu pyydyksissä uudelleen. Norppien poistopyynti vannerysistä ei vaikuta tämän tutkimuksen tulosten valossa tehokkaalta keinolta hylje-kalastuskonfliktin lieventämiseen, koska viitteitä samoilla pyydyksillä vierailuun erikoistuneista ongelmayksilöistä ei havaittu. Tämä on tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja ja samalla selkeä ero vastaavalla menetelmällä toteutettuun hallitutkimukseen, jossa havaittiin halliurosten erikoistuvan rysillä käyntiin. Hyljesukka osoittautui toimivaksi menetelmäksi norppien elävänäpyynnissä, muttei toiminut yhtä hyvin halleilla. Sukan avulla on mahdollista pienentää norppien jäämistä sivusaaliiksi ja kehittää kalastusta Euroopan Unionin kestävän kalastuksen tavoitteiden mukaisesti.