Hirvien määrä Suomessa on vaihdellut viime vuosikymmeninä suuresti. Suurimmillaan hirvikanta oli vuosituhannen vaihteessa, jolloin talvikannan on arvioitu olleen noin 140 000 yksilöä. Vuonna 2014 päästiin metsästyksen jälkeen koko maan tasolla tavoitteen mukaiseen eli noin 74 000 hirven talvikantaan.

Erityisesti runsaiden hirvikantojen aikana hirvien aiheuttamien vahinkojen arvioitiin haittaavan metsätalouden harjoittamista. Tutkimuksessa tarkasteltiin metsänomistajien näkemyksiä nykyisestä hirvikannan koosta ja hirvivahingoista sekä niiden yhteyttä metsänomistuksen tavoitteisiin. Lisäksi tarkasteltiin metsänomistajien omia arvioita hirvien vaikutuksesta metsänhoitoon. Hirvikannan koon vaikutusta mielipiteisiin selvitettiin vertaamalla mielipiteitä vuoden 2001 hirvikantahuipun aikaan tehdyn vastaavan kyselyn tuloksiin. Aineisto kerättiin kirjekyselyllä samalla tavoin kuin vuonna 2001 aineistokin.

Metsänomistuksen tavoitteet ovat muuttuneet. Taloudelliset arvot ja erityisesti puuntuotanto ja puunmyyntitulot ovat nousseet yhä useamman metsänomistajan metsänomistuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Vaikka taloudelliset tavoitteet ovat yhä useammalle metsänomistajalle tärkein metsänomistamisen tavoite, näyttää nykyinen hirvikanta olevan monen metsänomistajan mielestä hyväksyttävä.

Suhtautuminen oli muuttunut oleellisesti vuosituhannen vaihteesta: nyt hirvikantaa piti sopivana melkein 60 prosenttia metsänomistajista, kun vastaava osuus korkean hirvikannan aikaan oli vain noin kolmannes. Maanomistajat, jotka eivät itse ottaneet osaa hirvenmetsästykseen, arvioivat hirvikannan metsästäviä useammin liian suureksi. Myös metsäpinta-alan kasvaessa toleranssi hirviä kohtaan pieneni.

Vaikka metsästävät maanomistajat hyväksyvät muita useammin suuremmankin hirvikannan, lisääntyi tilan metsäpinta-alan kasvaessa myös niiden metsänomistajien määrä, joiden mielestä hirviä oli liikaa. Noin kolmannes kaikista metsänomistajista oli havainnut jonkin verran hirvien aiheuttamia kasvu- ja laatutappioita metsissään. Joka kymmenennellä tilalla vahinkoja oli runsaasti. Metsänomistajien ilmoittama tuhojen määrä suhteessa taimikkoalaan oli samaa mittaluokkaa kuin Valtakunnan Metsien Inventoinnissa mitattu hirvituhojen osuus. Metsänomistajat ovat siis varsin hyvin tietoisia hirvivahingoista. Myös hirvenmetsästykseen osallistumisen motiivit ovat muuttuneet vuosituhannen vaihteesta.

Nykyisin osallistumismotiivina on aikaisempaa useammin luonnossa liikkuminen ja seuruemetsästyksen tarjoama sosiaalinen ja yhteisöllinen kanssakäyminen. Luonnollisesti myös metsävahinkojen vähentäminen on tärkeä syy ottaa osaa hirvenpyyntiin. Erityisesti taimikkovahingot ja uudistamisen vaikeutuminen sopivalla puulajilla motivoivat hirvikannan kontrollointiin.