ALKUSANAT: Valtakunnan metsien 11. inventointi (VMI11) käynnistyy kesällä 2009. Edellisen inventoinnin tapaan VMI11:n maastoaineisto kerätään viiden vuoden aikana siten, että joka vuosi mitataan koealaotos koko maasta. Poikkeuksena tästä ovat Ahvenanmaan maakunta ja Ylä-Lappi, joissa mittaukset keskitetään yhteen vuoteen. Otanta-asetelmaa on Eteläisen Suomen, Väli-Suomen ja Kainuun – Pohjois-Pohjanmaan alueilla muutettu VMI10:stä siten, että kertakoealarypäiden määrää on lisätty 33 %:lla ja koealojen määrää per kertakoealaryväs on vastaavasti vähennetty. Eteläisen Suomen alueella on lisäksi pidennetty koealaväli 250 metristä 300 metriin. Etelä-Lapin alueella otanta-asetelma on säilynyt VMI10:n kaltaisena. VMI9:ssä perustetut ja VMI10:ssä kertaalleen uudestaan mitatut pysyvät koealat mitataan jälleen VMI11:ssä. Merkittävin tietosisällön muutos VMI11:ssä on puustokuvauksen muuttaminen ositteittaiseksi. Puuston summa- ja keskitunnukset sekä tuhot kirjataan nyt puulajien ja puustojaksojen muodostamille puusto-ositteille. Muutos parantaa toisaalta VMI-aineiston hyödynnettävyyttä esimerkiksi taimikoiden tilan arvioinnissa sekä toisaalta tuo VMI-aineiston aiempaa paremmin yhteensopivaksi muiden organisaatioiden keräämän metsävaratiedon kanssa. Kasvihuonekaasupäästöjen inventaariota varten VMI11:ssä puusto mitataan kaikista maaluokista, kun aiemmin puustot on mitattu vain metsä- ja kitumaalta. Myös kansallisen ja FAO:n määritelmien mukaisten maaluokkien muutosten kirjausta on kehitetty vastaamaan kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnin tarpeita. Erilaisia tilastointitarpeita varten luonnontilaisen kaltaisten metsien kuvausta on tarkennettu. Poronhoitoalueella arvioidaan poron talvilaidunten tilaa mm. luppoisuuden sekä jäkälien, metsälauhan ja vesakon peittävyyksien avulla.

TOINEN PAINOS. Maastokautta edeltävän koulutuksen yhteydessä todettiin tarve tehdä ohjeeseen joitakin muutoksia. Ne on kirjattu tähän toiseen painokseen, mutta korjaukset on otettu huomioon mittauksissa kesän 2009 alusta asti. Muutokset koskevat kunnostusojituskelpoisuuden arviointia (s. 40), ositteiden muodostamista taimikoissa (s. 50–51), luonnontilaisuuden arviointia (s. 75–77), taimikoiden runkoluvun laskemista (s. 82–83) ja havupuiden keskiluppoisuuden arviointia (s. 118). Runkolukujen laskennassa täsmennettiin hirven syömien taimien arviointia ja otettiin käyttöön uudet puulajikoodit viljelytaimille. Keskiluppoisuuden koodiselitykset uusittiin ja arviointi laajennettiin koskemaan alikasvoksiakin. Näiden muutosten lisäksi päivitettiin maastotallentimen näppäinkomennot (liite 24) ja poistettiin liite 25, tehtiin joitakin täsmennyksiä sekä korjattiin kirjoitus- ja ulkoasuvirheitä.