Päätökset Etelä-Suomen metsien suojelun pitkän aikavälin toimista tehdään lähivuosina. Parhaillaan METSO-monimuotoisuusohjelmassa kokeillaan uusien vapaaehtoisten keinojen, kuten luonnonarvokaupan, soveltuvuutta yksityismetsien suojeluun. Luonnonarvokaupan kokeiluhanke käynnistyi vuonna 2003 Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella. Tulevaa ajatellen on erityisen tärkeää saada tietoa siitä, miten metsänomistajat suhtautuvat näihin keinoihin ja kuinka hyvin ne toimivat sekä ekologisessa että taloudellisessa mielessä.Tässä kyselytutkimuksessa selvitettiin luonnonarvokauppaan osallistuneiden metsänomistajien mielipiteitä ja kokemuksia luonnonarvokaupasta ja tiedusteltiin myös yleisemmin heidän suhtautumista metsien hoitoon ja suojeluun. Kyselylomake lähetettiin yhteensä 137 luonnonarvokauppaan osallistuneelle metsänomistajalle ja palautusprosentti oli 65. Luonnonarvokauppaan osallistuneita metsänomistajia verrattiin koko maan metsänomistajiin sekä erikseen Lounais-Suomen metsänomistajiin. Samoin verrattiin luonnonarvokaupan sopimuksen tehneitä niihin, jotka eivät tehneet sopimusta. Luonnonarvokauppaan osallistuneet metsänomistajat poikkesivat muutamilta piirteiltään sekä Lounais-Suomen että koko maan metsänomistajista. Tulosten mukaan luonnonarvokauppaan ovat tässä vaiheessa lähteneet mukaan aktiivisesti metsätaloudessa toimivat suurten tilojen metsänomistajat, joilla on riittävä tietopohja ja koulutus arvioida oman tilansa mahdollisia luontokohteita ja osallistua uudenlaiseen toimintaan. Tulisikin pohtia, miten myös passiivisemmat ja metsänsä heikommin tuntevat metsänomistajat saataisiin mukaan luonnonarvokauppaan erityisesti, jos toimintaa laajennetaan koko maan kattavaksi. Yleensä ottaen metsänomistajat olivat tyytyväisiä luonnonarvokaupan toimintatapaan. Tyytymättömyyttä esiintyi lähinnä niiden metsänomistajien joukossa, jotka eivät olleet tehneet sopimusta. Yli 70 prosenttia vastaajista suhtautui metsien- ja luonnonsuojeluun myönteisesti ja vastaajat ilmoittivat selvästi yleisemmin kuin metsänomistajat yleensä suojelleensa omaehtoisesti luontoarvoja maillaan. Metsänomistuksen tavoitteissa korostui monikäyttö. Metsänomistajat eivät useinkaan esittäneet omaa hintapyyntöään neuvotteluiden alussa. Kokemus palkkion määrittelyn vaikeudesta rajoitti halukkuutta arvioida palkkiota itse, mutta vastauksissa oli myös viitteitä siitä, että metsänomistajat yrittävät neuvotella mahdollisimman suuren palkkion. Metsänomistajien ympäristömyönteisyys ei siten välttämättä realisoidu alhaisina palkkiovaateina. Palkkio oli useimmiten edellytys suojeluun osallistumiselle. Pääosa sopimuksen tehneistä olisi hakannut kohteen seuraavan kymmenen vuoden aikana ja vain noin kolmasosa olisi suojellut kohteen ilman sopimusta. Suurin osa luonnonarvokaupan tehneistä metsänomistajista haluaisi jatkaa omaa sopimustaan sitten, kun nykyinen sopimuskausi päättyy. Tämä on hyvä seikka luonnonarvokaupan jatkoa ajatellen, sillä kymmenen vuoden sopimus on sinänsä kovin lyhyt aika metsän luontoarvojen turvaamisen kannalta.