Metsänomistajat suhtautuvat metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen pääsääntöisesti myönteisesti. Asenteet eivät ole vuodesta 2001 vuoteen 2006 juurikaan muuttuneet. Metsänomistajien tietoja monimuotoisen metsänhoidon velvoitteista ja suosituksista voidaan pitää enintään välttävinä, vaikka tiedon taso on lievästi parantunut 2000-luvulla. Monimuotoisuusneuvonnan vaikuttavuuden kannalta on kuitenkin keskeistä, että ne metsänomistajat, jotka olivat saaneet metsäluonnon monimuotoisuuden tunnistamiseen, käsittelyihin tai säästöpuihin liittyvää neuvontaa tai ohjeita, osasivat muita metsänomistajia paremmin vastata tiedon tasoa mittaaviin kysymyksiin sekä vuonna 2001 että 2006. Neuvontaa saaneet tiesivät säästöpuiden jättämisen perusteet paremmin kuin muut metsänomistajat. Neuvontaa saaneiden omistajien asenteet monimuotoisuuden turvaamista kohtaan olivat myös pääsääntöisesti suopeammat kuin niiden omistajien, jotka eivät olleet saaneet neuvontaa. Neuvontaa saaneet ja hyvät säästöpuutiedot omaavat metsänomistajat olivat korjanneet säästöpuita harvemmin kuin neuvontaa vaille jääneet tai heikommat tiedot omaavat metsänomistajat, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Monimuotoisuusneuvonnan vaikuttavuuden parantamiseksi esitetään seuraavat toimenpidesuositukset: 1) metsänomistajien neuvonnassa enemmän painoa monimuotoisuutta edistävien toimenpiteiden ekologisille perusteluille, 2) metsäammattilaisille täydennyskoulutusta monimuotoisuusasioissa (luonnonhoitotutkinto II),3) monimuotoisuusneuvonta osaksi kaikkea metsätaloudelliseen toimintaan liittyvää neuvontaa, 4) monimuotoisuusneuvontaan metsikkötasoa laajempi ja tavoiteorientoinut näkemys, 5) monimuotoisuutta edistävät normit ja suositukset täsmällisemmiksi, 6) monimuotoisuuden edistämisen kustannukset osaksi neuvontaa ja7) monimuotoisuusneuvontaseteli lisäämään neuvonnan tarjontaa ja kysyntää.