Hirvi on maamme tärkein riistaeläin sekä saalisarvoltaan että vahinkojen aiheuttajana. Nykyinen hirvikannan säätelyjärjestelmä on pääosiltaan riistanhoitopiirien vastuulla, ja sitä on arvosteltu siksi, että se ei enää kaikilta osin vastaa sille asetettuja nykypäivän vaatimuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin riistanhoitopiirien hallitusten jäsenkoostumusta sekä selvitettiin hallitusten jäsenten mielipiteitä ja käsityksiä nykyisestä hirvenpyyntilupien anomis-/myöntämisprosessista. Lisäksi tarkasteltiin hallitusjäsenten tiedonlähteitä, tiedonkulkua eri sidosryhmissä ja sidosryhmäneuvottelujen merkitystä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti hirvenpyyntilupien myöntämisprosessin kulkua, sen eri osavaiheiden aikataulutusta ja tarkoituksenmukaisuutta. Tutkimuksen avulla etsittiin mahdollisia ongelmakohtia nykyisessä pyyntilupajärjestelmässä. Tutkimus tehtiin kirjekyselynä, jonka kohteena olivat kaikkien riistanhoitopiirien hallitusten jäsenet. Kyselyyn vastasi 105 henkilöä (vastausprosentti 89). Riistanhoitopiirien hallituksen jäsenet toimivat usein hallituksessa useamman toimikauden ajan. Vastanneista hallituksen jäsenistä 14 edusti alueellisesti merkityksellistä maanomistajajärjestöä (lakisääteinen edustaja vastasi yhtä riistanhoitopiiriä lukuun ottamatta). Muutkin jäsenet edustivat hyvin maanomistajia, sillä 87 % vastaajista omisti itse metsää. Keskimäärin metsää omistettiin 116 ha. Lähes kaikki harrastivat myös hirvenmetsästystä. Hallituksen jäsenet saivat pääsääntöisesti paljon pyyntilupien myöntämiseen tarvittavaa tietoa, mutta eri tietolähteiden merkitys vaihteli sen mukaan, edustiko vastaaja maanomistajajärjestöjä vai riistanhoitoyhdistyksiä. Maanomistajajärjestöjen edustajat olivat muita tyytymättömämpiä saatuun tietoon esimerkiksi hirvikannan kehityksestä, hirvitiheydestä ja metsästyksen kestävyydestä. Sidosryhmäneuvotteluja pidettiin tarkoituksenmukaisina ja hyödyllisinä. Lähes kaikkien vastaajien mielestä mukana olivat kaikki tarpeelliset tahot.Päätöksentekijät olivat nykyiseen pyyntilupajärjestelmään varsin tyytyväisiä. Toisaalta alueellisesti merkityksellisten maanomistajajärjestöjen edustajat olivat selkeästi muita tyytymättömämpiä. Pyyntilupaprosessia pidettiin selkeänä ja läpinäkyvänä, mutta toisaalta pyyntilupien myöntämisprosessi ei ole yksiselitteinen. Se etenee eri riistanhoitopiireissä toisistaan poikkeavasti, ja samassakin riistanhoitopiirissä prosessin tulkittiin etenevän vastaajasta riippuen toisistaan poikkeavalla tavalla. Tuloksia voidaan hyödyntää maa- ja metsätalousministeriön hirvitaloussuunnittelussa tarkasteltaessa pyyntilupajärjestelmän kehittämistarpeita päätöksentekijöiden eli riistanhoitopiirien hallitusten jäsenten näkökulmasta taikka arvioitaessa hallitusjäsenten edustuksellisuuden laajentamistarpeita.