Metsästyslain perusteella hirvenpyynti on asetettu pyyntiluvanvaraiseksi toiminnaksi. Hirvikannan säätelyjärjestelmän kannalta riistanhoitopiirit ovat pyyntilupien myöntäjinä keskeisessä asemassa, mutta oma tärkeä roolinsa on myös riistanhoitoyhdistyksillä, jotka laativat omat lausuntonsa pyyntilupahakemuksiin. Riistanhoitoyhdistykset toimivat riistanhoitopiirien ohjauksen ja valvonnan alaisuudessa. Hirvenmetsästyksen pyyntilupakäytäntöä on viime aikoina arvosteltu siksi, että se ei enää vastaisi sille asetettuja nykypäivän vaatimuksia ja monesti sitä on ehdotettu yksinkertaistettavaksi. Keskusteluissa on myös esitetty kysymyksenä, että onko säätelyjärjestelmä ajanmukainen, toimiva ja läpinäkyvä.Tutkimuksessa tarkasteltiin pyyntilupajärjestelmän toimivuutta riistanhoitoyhdistysten hallitusten näkökulmasta. Siinä selvitettiin yhdistysten jäsenten mielipiteitä nykyisestä hirvenpyyntilupien anomis- ja myöntämisprosessista. Lisäksi selvitettiin hallitusjäsenten tietolähteitä ja tiedon välittämistä eri sidosryhmille, nykyisin käytävien sidosryhmäneuvottelujen merkitystä, sekä hallitusten jäsenkoostumusta. Tutkimus tehtiin kirjekyselynä, joka osoitettiin joka toisen riistanhoitoyhdistyksen hallitusjäsenille. Kyselyn vastausprosentti oli 77.Hallitusjäsenet ovat suhteellisen tyytyväisiä nykyiseen pyyntilupajärjestelmään, eikä suuria muutoksia nykyjärjestelmään toivota. Varsinaisen pyyntilupaprosessin katsotaan yleensä sujuvan ongelmitta. Tutkimuksen tulokset osoittivat kuitenkin, että prosessi kaipaisi selkiyttämistä ja ohjeistamista. Se etenee riistanhoitopiireissä toisistaan poikkeavasti ja samassakin riistanhoitopiirissä prosessin tulkittiin etenevän monella eri tavalla. Yhdessäkään riistanhoitopiirissä eivät kaikki vastaajat olleet samaa mieltä sen etenemisestä. Selkiyttämisen lisäksi tiedottaminen prosessin kulusta olisi hoidettava avoimemmin.Riistahoitoyhdistysten hallitusjäsenet saivat omasta mielestään suhteellisen hyvin tietoa oman päätöksentekonsa tueksi. Hirvikannan koon, kehityksen ja tiheyden suhteen hallitusjäsenet ilmoittivat kuitenkin tärkeimmäksi tiedonlähteekseen oman seuransa, sen jäsenet sekä omat havaintonsa. Päätöksenteon tukena tällaiset tietolähteet ovat subjektiivisia ja jäsenten olisi tukeuduttava enemmänkin esimerkiksi riistanhoitopiirin välittämään tietoon. Tiedonkulussa oli kuitenkin eroja riistanhoitopiireittäin.Riistanhoitopiirien järjestämiä sidosryhmäneuvotteluja riistanhoitoyhdistysten hallitusjäsenet eivät tunteneet kovin hyvin. Vain neljännes vastanneista oli itse ollut mukana neuvotteluissa. Sekä käytännön tuntemisessa että osallistumisessa oli eroja riistanhoitopiireittäin. Suurin osa kaikista vastanneista piti neuvotteluja kuitenkin tarkoituksenmukaisina.