Laidunarviointeja on tehty Suomen poronhoitoalueella valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) koealoilla 1970-luvulta lähtien. Kymmenennen inventoinnin (VMI10 2005 2008) koealoilla tehtiin vain pieni koearviointi, mikä ei riitä porojen ravintokasvien määrien arvioimiseen. Inventoinnin koko maastonäytteestä on kuitenkin tälläkin kertaa voitu arvioida erilaisten laitumien pinta-alat. Tässä raportissa esitetään poronhoitoalueen etelä- ja keskiosista uusimmat talvilaitumia eli kangasmaita koskevat pinta-alaestimaatit. Raportissa esitetään ensimmäistä kertaa pinta-alatuloksia myös soilta, jotka ovat tärkeitä porojen kesälaitumia. Soilla on paikoin merkitystä myös talvilaitumena. Tulosten lisäksi raportissa on käsitelty niiden tilastollista tarkkuutta ja eräitä laidunarvioinnin kehittämiseen liittyviä seikkoja. Talvilaitumien pinta-alan uusi arvio tutkimusalueella on 4,65 milj. ha, mikä on lähes sama kuin edellisessä inventoinnissa. Tuoreet metsämaat ovat selvästi yleisin laiduntyyppi kankailla. Sen osuus on kasvanut jatkuvasti ollen nyt keskimäärin 56 %. Toinen jatkuva trendi talvilaitumien rakenteessa on ollut varttuneiden metsämaan metsien vähentyminen. Uusin arvio niiden osuudesta on nyt 36 % kankaista. Näyttää kuitenkin siltä, että niiden vähentyminen on jo pysähtynyt poronhoitoalueen eteläosassa.Soiden kokonaisalan arvio tutkimusalueella on 3,7 milj. ha. Myös suometsissä esiintyy luppoa, jota porot käyttävät ravinnoksi kevättalven vaikeissa lumioloissa. Potentiaalista luppolaidunta on soilla arviolta enintään noin 1,3 milj. ha. Todellinen luppolaidunala on paljon pienempi. Sen arvioimiseksi luppoisuus tulisi jatkossa arvioida myös suometsissä. Noin 20 % suoalasta kuuluu runsasravinteisiin soihin, joilla esiintyy eniten porojen kesäravinnoksi kelpaavia kasveja. Jokseenkin hyviä kesälaitumia esiintyy soilla suhteellisesti enemmän poronhoitoalueen keski- kuin eteläosassa. Poronhoidon operatiivinen yksikkö on paliskunta, joita tutkimusalueella on 44 kpl. Pinta-alatulokset esitetään kaikille paliskunnille, vaikka tulosten tarkkuus pienissä paliskunnissa on huono. Tuloksia käytettäessä tulisi ottaa huomioon niihin liittyvä epävarmuus. Sitä varten raportissa on esitetty joitakin talvilaitumien pinta-alaestimaattien suhteellisia keskivirheitä eri aluetasoilla.Raportissa on tarkasteltu myös eräitä kankaiden laidunluokkien rajaamisperusteita (kivisyys ja soistuneisuus). Tulosten valossa näyttää siltä, että ne ovat pääosin toimineet tarkoitetulla tavalla, mutta ilman suurta haittaa niistä voitaisiin luopuakin. Kaikki raportin tulokset on laskettu kertanäytteen kaavoilla, vaikka osa VMI10:n maastonäytteestä (noin 23 %) on mitattu myös edellisessä inventoinnissa. Sen vuoksi raportissa esitellään myös SPR-tekniikka (Sampling with Partial Replacement) ja käytetään sitä esimerkin vuoksi kangasmaiden osuuden ja sen keskivirheen arvioinnissa merkkipiireissä. Luotettavuus parani SPR-tekniikan ansiosta selvästi. Keskivirhe tuli sillä pienemmäksi kuin edellisessä inventoinnissa, vaikka maastonäyte on nyt 16 % pienempi.

Taitto: Sirkka Tapaninen