Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka yleisiä erilaiset metsien käyttöön liittyvät päätöstehtävät ovat metsäomistajille ja minkälaisia palveluita he kokevat tarvitsevansa päätöstilanteissaan. Lisäksi tarkastellaan omistajien suhtautumista päätöstuen vaihtoehtoihin, metsäluonnon monimuotoisuuden vapaaehtoisen suojelun toteutustapoihin ja omistajien yhteistoimintaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2009 valtakunnallisen Metsänomistaja 2010 -tutkimuksen metsäsuunnitteluosioon jo aiemmin vastanneille metsänomistajille suunnattuna jatkokyselynä. Kyselyn vastausprosentti oli 59,7 ja käytettävissä ollut havaintomäärä 1 244 metsänomistajaa. Tulokset osoittavat, että seuraavaa vuotta ja koko metsätilaa koskevat pohdinnat ovat kaikkein yleisimpiä. Päätöspohdintojen aiheista yleisimpiä olivat mitä metsässä ylipäätään kannattaisi tehdä, missä järjestyksessä toimenpiteitä kannattaa metsässä toteuttaa ja onko nyt hyvä aika tehdä puukauppa. Päätöstuen muodoista omistajat arvostavat eniten vapaamuotoista keskustelua metsäammattilaisen kanssa. 9 % omistajista haluaisi hoitaa kaikkia omistamiaan metsiä monimuotoisuutta korostavilla menetelmillä ja 17 % kohdistaisi mieluiten monimuotoisuuden edistämistoimet tietyille kuvioille; lopuille riittää joko metsänhoitosuositusten taso tai metsälain vaatimusten täyttäminen. Yli 40 % omistajista on periaatteessa valmis suojelemaan monimuotoisen metsikkönsä 20 vuoden määräajaksi ja yli 30 % pysyvästi. Yhteensä noin 17 % omistajista on valmis tyytymään täyttä korvausta pienempään kompensaatioon määräaikaisessa suojelussa ja 9 % pysyvässä suojelussa. Omistajat kokevat monimuotoisessa metsässä erityisesti aidon metsän tuntua ja pitävät sitä talousmetsää parempana riistan elinympäristönä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että taktista metsäsuunnitelmaa eri tavoin yksityiskohtaistavilla operatiivisilla suunnittelupalveluilla voisi olla kysyntää. Suunnittelumenetelmien kehittäjien ja palveluntarjoajien olisi jäsenneltävä tapoja suositella ja perustella toimenpiteiden ajankohtia metsänomistajille aiempaa tarkemmin. Samoin esimerkiksi puukaupan, suojelusopimuksen ja sukupolvenvaihdoksen vaihtoehtoisten toteutustapojen taloudellisia ja ekologisia vaikutuksia vaihtoehtoiskustannuksineen olisi syytä sisällyttää tuleviin päätöstuki- ja suunnittelupalveluihin. Tulosten perusteella raportissa hahmotellaan seitsemän uudenlaista palvelukonseptin aihiota metsänomistajille. Jatkossa on tärkeää selvittää markkinatutkimuksen keinoin vaihtoehtoisten palvelutyyppien maksuhalukkuutta tilanteessa, jossa yksityiskohtaisesti kuvatuilla vaihtoehdoilla on realistiset hintalaput. Tulevan kehitystyön tehtävänä on sovittaa täsmennetyt palveluaihiot osaksi laajempia metsänomistaja-asiakkaiden kokonaispalveluja. Monimuotoisuuden suojeluhalukkuuden tutkimus puolestaan täydentyisi metsäpolitiikan toimivuutta arvioivilla suojelusopimusprosessien seurantatutkimuksilla.

Taitto: Leena Karvinen