Tässä julkaisussa arvioidaan käynnissä olevan METSO-ohjelman (2008 2016) ja sen kokeiluvaiheen (2002 2007) metsien monimuotoisuuden turvaamisen yhteistoimintaverkostohankkeiden vaikuttavuutta ja kehittämistarpeita. Tulokset palvelevat hankehaun kohdentamista ja valintakriteerien määrittämistä, kun haetaan rahoitettaviksi uusia verkostohankkeita vuosille 2011 2015 sekä yleisemmin yhteistoimintaverkostojen toiminnan linjaamista jatkossa. Arviointia varten koottiin kokeiluvaiheen yhteistoimintaverkostojen (4 kpl) loppuraportit, vuonna 2011 käynnissä olevien verkostojen (7 kpl) hankesuunnitelmat ja väliraportit, verkostohankkeista tehdyt opinnäytetyöt ja tieteelliset julkaisut, METSO-ohjelman väliarviointitekstit sekä Metlan METSO-seurantahankkeessa verkostoista kerätty aineisto. Kirjallisesta aineistosta poimittiin aikaisemmat havainnot ja päätelmät sekä tehtiin yhteenveto siitä, miten hyvin hankkeet ovat toteuttaneet valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisia tavoitteita. Hankkeiden pidempiaikaisia tai viiveellä näkyviin tulleita vaikutuksia kartoitettiin haastattelemalla puhelimitse kokeiluvaiheen verkostojen vastuuhenkilöitä. Päähavainnot jaoteltiin näkökulmittain ja tiivistettiin liitetaulukoihin, jotka toimivat tulosten ja päätelmien pohjana. Tulosten mukaan verkostojen vahvuuksina näyttäytyvät olemassa olevien toimijaverkostojen vahvistaminen, paikallisten ja teemoittaisten suojelukokonaisuuksien rakentaminen sekä METSO-ohjelman yleinen markkinointi. Monimuotoisuuteen perustuvan elinkeinotoiminnan synnyttäminen on toistaiseksi onnistunut heikosti. Samaten toimintamalliuudistusten levittämisessä sekä jatkohankkeiden ja -rahoituksen hankinnassa on jääty tavoitteista. Verkostojen tavoitteet ovat hyviä; niukat resurssit ja lyhyt seuranta-aika ovat osasyinä siihen, että käynnissä olevista hankkeista näkyviä tuloksia on toistaiseksi niukasti. Toisaalta pilottihankkeiden käynnistämä toiminta on suurelta osaltaan tyrehtynyt, kun jatkohankkeita ja -rahoitusta ei ole saatu. Luonnonarvokauppa oli pilottihankeiden toteuttamisajankohdan innovaatio, jonka poistaminen METSO-toteutuskeinoista on turhauttanut senaikaisia verkostotoimijoita. Metsien monimuotoisuuden yhteistoimintaverkostoja kannattaa rahoittaa jatkossakin, koska verkostot ovat toimiva keino painottaa alueellisia ja paikallisia erityispiirteitä monimuotoisuutta edistävissä käytännön toimissa.Arvioinnin tulosten perusteella suositellaan, että yhteistoimintaverkostohankkeet keskittyisivät METSO-rahoituksesta riippumattomien toimintamallien kehittämiseen. Tällaisesta esimerkkinä on jo kehitteillä olevat kuukkelikohteiden metsänkäsittelyohjeet. Lisäksi yhteistoimintaverkostohankkeet voisivat keskittyä paikallisia tai alueellisia erityispiirteitä omaavien kytkeytyneiden suojeluverkostojen vapaaehtoiseen perustamiseen. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi lehtokeskittymät tai maankohoamisrannikot. Suojelubiologisten kriteereiden soveltaminen verkostojen alueella voisi olla nykyistä joustavampaa ja muita kuin luonnonsuojelullisia arvoja voisi korostaa nykyistä enemmän. Uusissa verkostohankkeissa tulisi painottaa aiempaa enemmän toiminnan pitkäaikaisvaikutuksia, metsän eri käyttömuotojen yhteensovittamista, verkoston jäsenten monipuolisuutta sekä metsien monimuotoisuuteen liittyvää (sitä tuottavaa tai sitä hyödyntävää) elinkeinotoimintaa.

Taitto: Maija Heino