Porojen talvilaitumia on arvioitu valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) maastokoealoilla vuodesta 1976 alkaen pääpiirteissään samalla menetelmällä. Arviointi on nyt tehty viisi kertaa poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa ja kolme kertaa sen pohjoisosassa eli Ylä-Lapissa (Utsjoki, Inari ja Enontekiö). Tässä työraportissa esitetään tulokset uusimmasta Ylä-Lapin talvilaitumien arvioinnista vuodelta 2012 ja vertailun vuoksi joitakin vastaavia tuloksia myös edellisestä arvioinnista (2004). Joidenkin keskeisten laiduntunnusten muuttumista tarkastellaan ensimmäisestä laidunarvioinnista (1978) alkaen. Arviointimenetelmä ja tulosten laskenta kuvataan siinä laajuudessa, että arviointi on myöhemminkin tarvittaessa toistettavissa vertailukelpoisia tuloksia antavalla tavalla. Porojen ravintokasvien esiintymistä kangasmailla arvioitiin 980 laidunkoealalla, joista 57 % on metsämaalla. Näytetiheys riippuu sekä kangasmaiden pääositteesta (metsämaa vs. muut kankaat) että paliskunnasta, joten arviot kaikille kankaille ja paliskuntaryhmille on laskettu osiensa pinta-aloilla painottaen. Enontekiöllä ja Utsjoella näyte on pieni ja myös alueellisesti epäedustava, joten arvioiden luotettavuus siellä ei ole hyvä. Myös arvioijasta johtuvan systemaattisen virheen riski noilla alueilla on suuri. Inarissa tulosten luotettavuus on paljon parempi kuin Utsjoella ja Enontekiöllä. Raportissa esitetään tuloksia paliskunnille, merkkipiireille ja koko alueelle, joskin tarkastelun painopiste on johtopäätösten kannalta olennaisimmissa merkkipiiritason tuloksissa. Ravintokasvien esiintymistä kankailla valaisevat keskitunnusluvut ovat vesakon latvuspeittävyys, metsälauhan biomassa, varvikon peittävyys, korkeus ja kehysmitta, maajäkälien peittävyys, pituus ja biomassa, varsinaisten luppometsien osuus ja luppoisuusindeksi. Laidunnuspainetta kuvaavina tunnuksina esitetään erilliset arviot porojen talvi- ja kesäulostekasojen lukumääristä kankailla (kasatiheydet). Eri tuloksista on lopuksi koottu yhdistelmätaulukko, joka helpottaa paliskuntien välistä vertailua. Kaikille kangasmaille laskettujen keskiarvojen valossa näyttää siltä, että edelliseen laidunarviointiin verrattuna koko Ylä-Lapissa vesakon latvuspeittävyys on vähentynyt hieman, metsälauhan biomassa on noin puolittunut, varvikko on lisääntynyt selvästi, maajäkälien biomassa on vähentynyt selvästi ja varsinaisten luppometsien osuus on kasvanut selvästi. Jäkälien biomassan arvio on laskenut jyrkästi Enontekiön merkkipiirin molemmissa paliskunnissa (Näkkälä ja Käsivarsi). Laidunnuspaine on ainakin osasyy kehitykselle, sillä porojen ulostekasojen kokonaistiheys (talvi- ja kesäkasat yhdessä) kankailla on selvästi suurin Näkkälässä ja suurimpien joukossa myös Käsivarressa. Kasatiheys on paljon keskimääräistä suurempi myös Utsjoen merkkipiirissä, missä jäkälien keskipeittävyyden arvio kankailla laski voimakkaasti, mutta jäkälien keskibiomassan arvio kankailla pienentyi vain vähän. Ylä-Lapissa maajäkälien keskipeittävyysarvio kankailla on pienentynyt 34 vuodessa suhteellisesti 75 %. Samana aikana jäkälien keskipituusarvio kankailla on melkein kaksinkertaistunut. Jäkälien keskibiomassan arvio on laskenut suhteellisesti koko alueelle 62 % siten, että muutos on noin -75 % Inarissa ja Enontekiöllä ja noin -10 % Utsjoella.

Taitto: Sari Elomaa/Metla