Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO on saanut kiitosta maanomistajien vapaaehtoisuuden lähtökohdasta sekä toimijoiden yhteistyön paranemisesta. Ohjelman ansiosta Suomen metsien suojelupinta-ala on lisääntynyt. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus heikkenee kuitenkin yhä, ja METSO-määrärahojen leikkaus heikentää monimuotoisuuden turvaamisen jatkuvuutta. Monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen turvaamiselle yksityismetsissä tarvitaan uusia ja täydentäviä toteuttamisväyliä, joista yksi on monimuotoisuusnäkökulman sisällyttäminen vahvemmin osaksi tavanomaisia metsäpalveluja ja talousmetsien käsittelyä.

Yksityismetsänomistajille suunnattujen neuvonta- ja suunnittelupalvelujen toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina merkittävästi: uudistettu metsälaki tarjoaa maanomistajille aiempaa enemmän vapauksia, ja samaan aikaan julkisrahoitteinen neuvonta ja markkinaehtoinen metsäsuunnittelu on erotettu toisistaan eri organisaatioihin. Tätä taustaa vasten kehitetty neuvontapalveluja tukeva tutkimus selvitti maanomistajien ja metsäammattilaisten näkemyksiä. Tutkimushanke keräsi ja analysoi seuraavia aineistoja: i) postikysely yksityismetsänomistajien (n=509) näkemyksistä metsien monimuotoisuuden turvaamisesta sekä neuvonta- ja suunnittelupalveluista, sekä ii) internetlomakekysely (n=260) metsänhoitoyhdistysten ja OTSO Metsäpalveluiden toimihenkilöiden kokemuksista ja näkemyksistä erilaisten monimuotoisuuden turvaamiseen kytkeytyvien palvelujen tarjoamisesta maanomistajille.

Tutkimus osoitti, että maanomistajat pitävät puuntuotantoa tärkeimpänä metsänomistuksensa tavoitteena, mutta myös monimuotoisuuden turvaaminen nähdään tärkeäksi. Noin kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta maanomistajasta piti monimuotoisuuden turvaamista omalla tilallaan tärkeänä. Omistajat painottivat omaa päätösvaltaa, mutta sen rinnalla myös halua säästää arvokkaita kohteita ja niiden monimuotoisuutta. Vastaajista yli puolet suhtautui myönteisesti METSOn kohdennettuun markkinointiin ja periaatteeseen luoda laajempia ekologisia verkostoja; konkreettinen suojeluyhteistyö naapurimaanomistajan kanssa ja toisiinsa kytkeytyneistä kohteista suuremman korvauksen maksaminen eivät kuitenkaan saaneet kuin 30–40 prosentin kannatuksen. Kartta oman metsän arvokkaista kohteista oli omistajien mielestä tarpeellisin monimuotoisuuden turvaamisen palvelu. Metsänhoitoyhdistys oli suosituin yhteydenottotaho METSO-asioissa (47 % omistajista).

Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että metsäammattilaiset työskentelevät arjessaan monimuotoisuusneuvonnan parissa. Internet-kyselyyn vastanneista metsäammattilaisista noin 90 prosenttia oli neuvonut maanomistajia vapaaehtoisen suojelun mahdollisuuksista, noin puolet oli avustanut maanomistajia METSO-sopimuksen tekemisessä ja noin 10 prosenttia laatinut monimuotoisuutta painottavia metsäsuunnitelmia. Jatkuvan kasvatuksen tai intensiivikasvatuksen suunnittelupalvelua oli tehnyt noin kolmannes metsänhoitoyhdistysten vastaajista ja noin puolet OTSO Metsäpalvelujen vastaajista.

Tulokset antavat viitteitä metsänomistajien avoimuudesta metsän monimuotoisuutta vaalivia metsäpalveluja kohtaan, ja ne myös kertovat metsäammattilaisten joukossa ilmenevästä valmiudesta aiempaa monipuolisempiin palveluihin. Metsänhoitoyhdistysten ja metsäpalveluyritysten johtamisella ja koulutuksella ja edelläkävijäkokemusten levittämisellä metsäammattilaisten vertaisverkostossa tulee olemaan ratkaiseva merkitys metsäpalvelujen tarjonnan monipuolistamisessa ja metsänomistajien piilevään kysyntään vastaamisessa.