Esipuhe

Metsäluonnon antimet ovat edelleen yksi suomalaisen hyvinvoinnin peruspilareista, metsäteollisuuden osuus viennistämme on noin 20 %. Metsäsektori on aina hyödyntänyt ensisijaisesti puuta tavalla tai toisella, joskin sen ensimmmäinen teollisen mittakaavan tuote ei suinkaan ollut sellu, paperi tai sahatavara vaan terva. Metsäraaka-aineisiin perustuva teollisuutemme on muuttunut rajusti, ja kyky muutoksiin on hyvän kilpailukyvyn ja selviytymisen edellytys ehkä enemmän kuin koskaan. Vanha hokema ”Jos teet sitä mitä ennenkin, saat sitä mitä ennenkin” ei päde nykyään sen enempää kuin yli sata vuotta siten, kun teräsrunkoiset laivat syrjäyttivät tervaa imevät puulaivat ja tervaporvareiden piti joko muuttaa liiketoimintansa kokonaan tai päätyä vararikkoon. Nyt metsäteollisuus sopeutuu jälleen kerran suuriin muutoksiin kun uusi teknologia ja globalisoituminen mylläävät perinteisinä pidettyjen metsäsektorin tuotteiden markkinoita. Uudessa tilanteessa tulisikin tarkastella puuperäisten hyödykkeiden uusien käyttömuotojen lisäksi kaikkien metsäluonnon antimien mahdollisuuksia. Meille suomalaisille arkiset villimarjat, -sienet, -yrtit, turve tai jäkälä voivat oikein hyödynnettynä olla merkittäviä hyvinvoinnin ja taloudellisen menestyksen tekijöitä.

Villit metsäluonnon antimet – luonnontuotteet – ovat olleet tärkeä osa suomalaisten arkea aina. Liiketoimintaa niistä alkoi tulla 1800-luvun lopulla, kun puolukka havaittiin hyvin säilyväksi ja maukkaaksi raaka aineeksi elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Elintarviketeollisuus on edelleen suurin luonnontuotteita hyödyntävä toimiala ja tällä sektorilla luonnontuotteiden tulevaisuus näyttää erinomaiselta. Terveellisyyttä ja luonnollisuutta korostavat kysyntätrendit ovat jo edesauttaneet lukuisten yritysten syntyä ja kasvua, etenkin funktionaalisten elintarvikkeiden ja ravintolisien valmistuksessa. Samat trendit lisäävät luonnontuotteiden merkitystä myös hyvinvointialoilla ja palvelutuotannossa.

Tutkimus ja tuotekehitys ovat luonnontuotteita hyödyntävien toimintojen kilpailukyvylle elintärkeitä. Suomalainen osaaminen luonnontuotteille relevanteilla tieteenaloilla (biotekniikka, kasvibiologia ja -fysiologia, metsä- ja maataloustiede, elintarvikekemia, farmasia, biolääketiede, kansanterveystiede, ravitsemustiede, lääketiede) on korkealla tasolla. Luonnontuotteiden tehokas hyödyntäminen edellyttää useiden tieteenalojen yhteistyötä ja perinteisten sektorirajojen yli ulottuvaa ajattelua. Tätä poikkitieteellisyyttä ja yhteistyötä on edistetty luonnontuotealan valtakunnallisissa ja kansainvälisissä tutkimusseminaareissa joita luonnontuotealan kehittämiskonsortiot ovat järjestäneet vuodesta 2010 lähtien.

Tämä julkaisu on kooste vuonna 2015 pidetystä Luonnontieteet monipuolistuvissa arvoverkoissa -seminaarin annista. Seminaari järjestettiin Kuusamossa Luonnontuotealan koordinaatiohankkeen (LUMOA) toimesta.