Maa- ja elintarviketalouden muutosta on viimeisenä kahtena vuosikymmenenä kuvastanut ja kuvastaa jatkossakin rakennekehityksen nopea eteneminen. Markkinaehtoisuutta on tietoisesti lisätty ja EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa ovat enenevässä määrin vahvistuneet maaseutu-, ilmasto-, ympäristö- ja kauppapoliittiset painotukset. Erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikan toimenpiteitä on sekä otettu käyttöön että niitä odotetaan vahvistettavan 2020-luvulla. Samalla tilakoon kasvattaminen ja alkutuotannon uusi tuotantoteknologia ovat asettaneet yrittäjille uudenlaisia osaamisvaatimuksia. Myös kuluttajien kulutustottumusten ja arvojen muutos sekä tietoisuus luonnonvarojen rajallisuudesta ovat luoneet omat tarpeensa alkutuotannon muu-tokselle. Vaihtoehtoisia ruokajärjestelmiä (kuten keinolihan ja hyönteisruoan tuottaminen) kehite-tään jatkuvasti ja ne haastavat perinteistä maataloutta erityisesti ympäristövaikutusten parem-massa hallinnassa. Tässä julkaisussa esitetään vaihtoehtoisia skenaarioita maa- ja elintarviketalouden tulevaisuu-desta vuoteen 2030 ja ennakoidaan sitä, minkälaiset politiikkapainotukset kussakin skenaariossa ovat ohjaavassa roolissa. Työ toteutettiin kolmessa osassa. Ensin kirjallisuuskatsauksessa kartoitetut muutosvoimat esitettiin yleisesti käytössä olevalla PESTEV-jaottelulla, joka kattaa Poliittiset, Ekonomiset, Sosiaaliset (yhteiskunnalliset), Teknologiset, Ekologiset, sekä arvoihin (Values) liittyvät muutokset. Toiseksi näihin muutosvoimiin perustuen tuotettiin neljä vaihtoehtoista skenaariokuvausta korostaen toimintaympäristöön liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia. Kolmanneksi arvioitiin laadullisesti tulevaisuustaulukon avulla, miten skenaariot toteutuessaan vaikuttavat maa- ja elintarviketalouteen Suomessa. Skenaarioissa syvennettiin erityisesti ilmastonmuutoksen hillintätoimien mahdollisia vaikutuksia maatalouteen, globaalimarkkinoiden muutoksen vaikutuksia, pohjoisuuden kilpailutekijöiden vahvempaa ja näkyvämpää käyttöönottoa sekä energiamuutoksen vaikutuksia maatalouteen. Keskeisenä ulottuvuutena nähtiin maatalouden osalta ensinnäkin se, miten julkisen ohjauksen suhde verrattuna markkinaohjaukseen kehittyy seuraavien reilun 10 vuoden aikana eli toisaalta, kuristavatko ne (esimerkiksi ilmastopoliittiset toimet) elinkeinoa vai antavatko ne mahdollisuuksia uuteen kasvuun. Toiseksi Suomen maatalouden osalta kehitykseen vaikuttaa vahvasti se, miten Suomen maatalouden kilpailukyky kehittyy ja muuttuu suhteessa Euroopan unionin muihin jäsenmaihin ja globaalisti. Kilpailukyvyn merkkinä voidaan nähdä maa- ja elintarviketalouden kasvu, joten siihen vaikuttaa myös ketjun muiden osien kilpailukyvyn kehittyminen. Kilpailukyvyn heikkeneminen taas kutistaa maataloutta. Skenaarioiden aikajänne ulottuu vuoteen 2030 saakka. Skenaariot ovat nimeltään 1) maatalous hillintätalkoisiin, joka on ilmastonmuutoksen uhkia painottava skenaario, 2) energiamuutos maataloudessa, joka korostaa ilmasto- ja energiamuutoksen tuomia mahdollisuuksia, 3) maatalous muuttuvan kauppapolitiikan puristuksessa, joka korostaa kansainvälisen kaupan epävarmuuksia sekä 4) arktisuuden brändäys viennin veturina, joka kuvastaa kaupan vapautumisen tarjoamia mahdollisuuksia.