Osana Saimaannorppa-LIFE –hanketta selvitettiin vapaa-ajankalastusta Saimaalla, saimaannorpan esiintymisalueella, 15.4.2014 – 14.4.2015 välisenä aikana. Selvityksessä tarkasteltiin kalastuksen alueellista ja vuodenaikaista jakautumista sekä kalastajien, pyynnin ja saaliin määriä ja tärkeimpiä pyyntitapoja ja saalislajeja. Työssä tarkasteltiin myös kalastuksen merkitystä harrastuksena ja suhtautumista norpansuojelun takia annettuihin kalastusrajoituksiin. Kalastuksen ajallista jakautumista selvitettiin verkkopyynnin rajoitusten aikana 15.4.–30.6., heinäkuussa, loppuvuonna ja alkuvuonna ennen verkkorajoituskauden alkua. Selvitys tehtiin posti- ja internet-kyselynä otokselle Saimaan lähialueen kaupunkien ja maaseutumaisten alueiden asukkaista sekä alueella vapaa-ajanasunnon omistavista asuntokunnista. Otos oli 13 776 asuntokuntaa ja kyselyyn vastasi niistä 38,6 %.

Vajaassa kolmanneksessa Saimaan alueen asuntokunnista kalastettiin. Yleisintä kalastus oli vapaa-ajanasunnon omistavien asuntokuntien keskuudessa. Niistä liki puolessa kalastettiin. Maaseudulla asuvista asuntokunnista vajaassa kolmanneksessa ja kaupungeissa asuvista noin viidenneksessä kalastettiin. Kalastajajoukko jakautui kolmeen osaan, kolmannes asui maaseudulla, kolmannes kaupungeissa ja kolmannes oli vapaa-ajanasukkaita. Maaseudun asukkaat kalastivat eniten, lähes puolet koko pyyntiponnistuksesta.

Pyyntivuorokausia kertyi lähes 4 miljoonaa, eniten solmuväliltään alle 60 mm verkoilla talvella, katiskoilla rajoituskautena ja vetouistelussa koko avovesikauden ajan, lomakauteen painottuen. Verkkokalastus painottui heinäkuuhun, loppusyksyyn ja talviaikaan. Tärkeimmät verkkokalastusalueet olivat eteläinen Suur-Saimaa, Pihlajavesi ja Puruvesi. Uistelua harrastettiin eniten kaupunkien lähivesillä.

Saimaan vapaa-ajankalastajien saalis oli noin 1,6 miljoonaa kiloa (4 kg/ha) ja tärkeimmät saalislajit olivat ahven, hauki ja kuha. Suurimmat saaliit saatiin keväällä ja alkukesästä. Alkukesästä saatiin parhaat ahven-, hauki- ja lahnasaaliit, loppuvuonna muikkusaaliit ja talvella kuhasaaliit.

Kalastus oli erittäin tai melko tärkeä harrastus noin puolelle alueen vapaa-ajankalastajista, tärkeämpää paikallisille asukkaille kuin kesämökkiläisille. Kalastuksesta haettiin virkistystä ja se mahdollisti yhdessäolon perheen tai ystävien kanssa. Noin puolelle se oli myös tärkeä tapa hankkia ruokaa. Verkkopyynti avovesikautena, onkiminen ja vetouistelu olivat Saimaan alueen kalastajien tärkeimpiä pyyntimuotoja. Verkkokalastus oli jonkin verran vähentynyt viime vuosina ja veto- ja heittouistelu lisääntynyt.

Noin puolet vastaajista halusi ilmaista näkemyksensä norpansuojelun takia annetuista kalastusrajoituksista. Taajamien ja maaseudun asukkaat ja mökinomistajat eivät tässä suhteessa eronneet toisistaan. Kalastusharrastus sen sijaan näkyi suhtautumisessa. Koska kalastusrajoitusten koettiin vähentäneen verkkokalastusta ja myös saaliita, kalastajat myös ottivat kantaa kalastusrajoitusten muutostarpeisiin kalastamattomia useammin. Muutoksia haluavat kalastajat haluaisivat vähentää ja kalastamattomat lisätä rajoituksia.