Osana Saimaanorppa-LIFE -hanketta selvitettiin Saimaan vesialueiden omistajien kalastuksen muutoksia, muutosten syitä, kalastusrajoitusten vaikutuksia sekä suhtautumista saimaannorppaan ja sen suojeluun. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat norpan keskeisen esiintymisalueen kymmenen osakaskunnan vesialueiden osakkaat, sekä vakituiset asukkaat että vapaa-ajanasuntojen omistajat. Tutkimus koski omistajien kalastusta vuonna 2016 ja se tehtiin posti-, netti- ja puhelinkyselynä. Kyselyyn vastasi 61 % kohdejoukosta. Näkemyksiä verrattiin vuonna 2010 tehtyyn vastaavaan kyselyyn. Vesialueiden omistajien keski-ikä oli 61 vuotta ja vastaajista 67 % ilmoitti, että kotitaloudessa kalastetaan. Suurin osa kalasti vapaa-ajanasunnoltaan. Tärkein pyyntimuoto kalastaneille vedenomistajille oli verkkopyynti avovedestä. Erityisen tärkeää se oli yli 60-vuotiaille. Verkkopyynnin tärkeys ei ole 2010-luvulla vähentynyt. Uistelu kiinnosti nuorempia, samoin myös talviverkoilla kalastaminen. Vedenomistajat kuitenkin arvioivat itse kalastuksensa vähentyneen viime vuosina. Elämäntilanteen muutokset nähtiin tärkeämmäksi syyksi kalastuksen vähenemiseen kuin norpan takia annetut kalastusrajoitukset. Niiden arvioitiin kuitenkin muuttaneen saalislajeja ja kalastusmenetelmiä enemmän kuin muiden syiden. Omistajista oli aktiivisia osakaskuntatoimijoita vain 8 %, kalastuksen harrastajista kuitenkin kolmannes osallistui toimintaan edes satunnaisesti. Kalastusrajoituksia uusittiin vuonna 2016, jolloin rajoitusalueet laajenivat. Verkoilla kalastus on kielletty keväällä ja alkukesällä muikkuverkkoja lukuun ottamatta. Kalastusrajoitukset muuttuivat neljänneksellä kalastaneista omistajista, mutta rajoitusalueiden tuntemisessa havaittiin parannettavaa. Kalastusrajoituksiin ollaan aiempaa tyytyväisempiä ja omistajilla on entistä useammin näkemys siitä, ovatko rajoitukset sopivia vai ei. Kalastaneista omistajista viidennes haluaisi lieventää kalastusrajoituksia. Omistajat kokivat saaneensa aiempaa riittävämmin tietoa kalastusrajoituksista, tämä koski sekä kalastusta harrastaneita että kaikkia vedenomistajia. Sanomalehdet ja muut joukkoviestimet olivat olleet tärkeimmät viestintäkanavat. Verkkokalastajille osakaskuntien kokoukset ja kalastuslupien myyjien välittämä tiedotus oli tärkeämpää kuin muille ryhmille. Metsähallitus tekee vuosittain arvion norppien määrästä. Vesien omistajat ja myös monet muut sidosryhmät suhtautuivat 2010-luvun alussa sangen kriittisesti kanta-arvioon. Tässä kyselyssä kantaarviota oikeana pitävien omistajien osuus on kasvanut reilusti, niin ajattelee heistä jo lähes kolmannes. Samaan aikaan on käsitys norpan uhanalaisuudesta kasvanut, enemmistö omistajista pitää norppaa uhanalaisena. Yhtä suuri osa omistajista nyt kuin v. 2010 katsoi kalastuksen uhkaavan norppaa. Kalastusharrastus, itäsuomalaisuus, verkkokalastajuus ja aktiivisuus osakaskuntatoiminnassa yhdistivät niitä omistajia, joiden mielestä kalastus ei ole uhka norpille. Tutkimuksessa arvioitiin myös Saimaannorppa-LIFE -hankkeen ja sen toimenpiteiden tunnettuutta sekä vedenomistajien mielipidettä eri toimenpiteiden merkityksestä norpansuojelun edistäjänä. Vedenomistajista yli puolet tunsi katiskojen nielurajoittimet ja lähes puolet apukinosten kolaamisen pesiville norpille, hanketta voidaan pitää varsin tunnettuna heidän joukossaan. Itä-Suomessa asuvat tunsivat kalastukseen liittyviä toimenpiteitä useammin kuin muualla asuvat. Muualla asuvat arvioivat toimenpiteet itäsuomalaisia useammin norppien suojelua edistäviksi.