Metsänomistajat ja muut metsien tuotteita hyödyntävät toimijat asettavat metsille ja niiden käytölle erilaisia tavoitteita. Ne vaikuttavat siihen, millainen metsänkäsittelymenetelmä ja uudistamisen yhteydessä tehtävä maanmuokkausmuoto valitaan. Suurin osa suomalaisista metsistä on talousmetsiä, joissa maanomistajan tavoitteena on kasvattaa taloudellisesti kannattavasti puuta kaupallisille markkinoille. Uuden puuston aikaansaaminen luontaisesti tai viljellen uudistamishakkuun jälkeen on keskeinen metsätalouden kestävyyden elementti. Maanmuokkauksen tavoitteena on aikaansaada nopeasti hyvä uudistamistulos ja merkittävä kilpailuetu muuhun kasvillisuuteen. Muokkauksella edesautetaan syntyvän puuston tasaista tilajärjestystä ja pienennetään kehittyvään puustoon kohdistuvia tuhoriskejä. Näin varmistetaan, että uudistettavan alueen tuotoskyky hyödynnetään täysimääräisesti. Metsämaan muokkauksen historian voidaan ajatella alkaneen jo kaskiviljelyksen aikakautena. Varsinaisesti maanpinnan käsittely metsänuudistamisen edistämiseksi alkoi kulotuksen laajetessa 1950–1960-luvuilla. Mekaaninen maanmuokkaus korvasi kulotuksen 1960-luvun alkupuolella, ja tämän seurauksena muokatun metsämaan kokonaispinta-ala on tällä hetkellä jo noin 6 miljoonaa hehtaaria. Mekaanisen maanmuokkauksen alkuaikoina käytettiin maanpintaa syvältä ja laajalta alalta rikkovaa aurausta. Nykyisin tavoitteena on valita kohteen maalaji, topografia ja uudistettava puulaji huomioon ottava menetelmä, jossa rikotaan maanpintaa mahdollisimman vähän, mutta joka kuitenkin takaa uuden puusukupolven nopean ja varman alkukehityksen. Turvemaiden uudistamiskohteilla kasvupaikan vesitalouden hallinta on taimien menestymisen kannalta erityisen olennaista, ja maanmuokkausmenetelmä valitaan siten, että taimet eivät kärsi liian korkean vedenpinnan aiheuttamasta hapettomuudesta. Maanmuokkaus parantaa selvästi siementen itämistä ja istutustaimien elossa säilymistä ja kasvua sekä kivennäis- että turvemailla. Uudistamishakkuun jälkeen valon lisääntyminen lisää pintakasvillisuuden kilpailua heinittymiselle alttiilla kohteilla. Maanmuokkauksen positiiviset vaikutukset istutustaimien alkukehitykseen tulevat ennen muuta siitä, että se vähentää pintakasvillisuuden kilpailua ja erityisesti istutustaimien kuolleisuutta aiheuttavia tukkimiehentäin tuhoja. Maanmuokkaus helpottaa myös taimien istutusta ja nopeuttaa taimien juurtumista. Kylvössä maanmuokkaus edistää siementen itämistä. Kohteelle oikein valitulla ja huolellisesti toteutetulla maanmuokkauksella voidaan myös varmistaa jalostetun metsänviljelymateriaalin tuottama 10–40 % kasvun lisäys. Taloudellisessa mielessä maanmuokkaus on investointi, joka nostaa tulevan metsän hakkuutuloja ja lyhentää kiertoaikaa puuston paremman kasvun seurauksena. Uudistamishakkuun jälkeen maan kosteus lisääntyy, koska puuston kautta tapahtuva haihdutus vähenee. Samanaikaisesti kasvupaikalle syntyy paljon kuollutta orgaanista ainesta, josta vapautuu ravinteita kasvillisuuden käyttöön. Tämä lisää myös vesistökuormitusriskiä, mutta tehtyjen mittausten perusteella uudistamishakkuun ja maanmuokkauksen vaikutukset ravinteiden huuhtoutumiseen ovat kivennäismaakohteilla kuitenkin olleet melko pieniä ja lyhytaikaisia. Muokatulta maalta vapautuu ravinteita enemmän kuin muokkaamattomalta, mutta huuhtoumat ovat pieniä, koska maa ja kasvillisuus pidättävät ne. Turvemailla tilanne on ongelmallisempi. Niillä valumavesien ravinne- ja kiintoainespitoisuudet ovat moninkertaisia kivennäismaihin verrattuna. Vesistövaikutuksia voidaan vähentää riittävillä suojavyöhykkeillä ja käyttämällä muita vesiensuojelumenetelmiä. Uudistamishakkuu vapauttaa kasvutilaa muille kasveille. Sen seurauksena kasvillisuuden lajisto muuttuu ja esimerkiksi erilaisten heinien, horsman ja vadelman määrä lisääntyy voimakkaasti. Maanmuokkauksen pitkäaikaisvaikutuksia kasvillisuuteen on vaikeampi todentaa, mutta tiedetään, että maanmuokkaus haittaa mm. varpukasvillisuutta. Yleisesti ottaen boreaalinen metsäkasvillisuus toipuu kuitenkin muokkauksesta hyvin. Maanmuokkausmenetelmän valinta ja huolellinen toteutus voivat vähentää näitä haittoja. Puuston varttuessa sen aiheuttama valo- ja ravinnekilpailu joka tapauksessa muuttavat pintakasvillisuuden määrää ja lajisuhteita voimakkaasti. Maanmuokkaus voi vahingoittaa myös maalahopuita ja niillä elävää lajistoa. Lahopuilla elävät lajit muodostavat merkittävän osan metsäkasvillisuuden, sienten ja hyönteisten monimuotoisuudesta. Hyvällä suunnittelulla, oikean muokkausmenetelmän valinnalla ja riittävällä kuljettajien ohjeistuksella lahopuiden pilkkoutumista maanmuokkauksen yhteydessä voidaan vähentää merkittävästi. Maanmuokkauksen maisemavaikutukset kestävät muutaman vuoden. Tämän koetaan heikentävän muokatun alan esteettistä arvoa ja miellyttävyyttä matkailukäytössä, joskin tutkimusta asiasta on hyvin vähän, ja tehdyt tutkimukset eivät koske nykyisiä muokkausmenetelmiä, jotka ovat selvästi vähemmän maanpintaa rikkovia kuin vuosikymmenten takaiset. Maanmuokkaus koetaan ongelmallisena myös marjastuksen näkökulmasta. Sosiaalisen kestävyyden arviointi on haastavaa, sillä tutkittavan henkilön sidosryhmä vaikuttaa siihen, mitä pidetään kestävänä. Jo pelkästään yli 600 000 yksityismetsänomistajaa tekevät omia valintojaan ja kaikki painottavat metsiensä käytössä hieman erilaisia asioita. Lisäksi muilla kuin metsänomistajille voi olla hyvin erilaiset näkemykset maanmuokkauksen vaikutuksista. Maanmuokkauksen vaikutukset metsien hiilinieluihin ja hiilivarastoihin ilmenevät erityisesti uuden puusukupolven lisääntyneen kasvun kautta. Viimeisten vuosikymmenien aikana metsien uudistamisen yhteydessä toteutetut maanmuokkaukset ovat olleet tärkeä osa valtakunnan metsien inventoinnissakin todettua onnistunutta metsien uudistamista. Hyvä uudistamistulos ja sen seurauksena syntyneet täystiheät ja hyvin kasvavat metsät ovat myös keskeinen osa metsiemme viimeisten 60 vuoden aikana noin kaksinkertaiseksi lisääntynyttä kasvua (hiilinielu) ja noin miljardilla kuutiometrillä lisääntynyttä puuvarastoa (hiilivarasto). Samalla kun puusto kasvaa nopeammin, myös maahan tulevan karikkeen määrä kasvaa. Tulevaisuudessa hiilinielun jatkuva ylläpito ja fossiilisten raaka-aineiden korvaamiseen tarvittavan uusiutuvan puuperäisen raaka-aineen saatavuuden varmistaminen edellyttävät, että metsänuudistamisen onnistumisesta huolehditaan jatkossakin ja tässä maanmuokkauksella on tärkeä rooli.