Varastotaudit aiheuttavat merkittäviä taloudellisia tappioita porkkanan tuotantoketjussa. Kattavaa kartoitusta varastohävikkiä aiheuttavista mikrobeista ei ole Suomessa tehty vuosikymmeniin. Ilmaston muuttuessa on todennäköistä, että taudinaiheuttajalajisto muuttuu ja tautien hallintakeinoja on tarkennettava. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää porkkanaa pilaavien taudinaiheuttajien lajistossa tapahtuneet muutokset ja varastohävikin määrä. Lisäksi pyrittiin arvioimaan viljelykierron, esikasvien valinnan ja pellon rikkakasvillisuuden vaikutusta varastotauteihin. Tutkimus oli osa Resurssitehokas vihannestuotanto -hanketta, jota rahoitti Euroopan maaseuturahasto ELY-keskusten kautta. Tutkimus toteutettiin keräämällä porkkananäytteitä Varsinais-Suomesta, Hämeestä, Etelä-Savosta ja Pohjois-Savosta yhteensä 52 peltolohkolta kasvukausina 2016−2018. Näytteet jaettiin tautiennuste- ja varastoeriin (8 kg/erä). Ennustenäytteitä pidettiin kuusi viikkoa 10 °C:n lämpötilassa. Varastonäytteet (6 kpl/peltolohko) vietiin kylmävarastoon 0−1 °C:n lämpötilaan ja niiden hävikki tarkistettiin kolme kertaa joulu-maaliskuussa. Tautien vioittamista porkkanoista analysoitiin sienitaudit maljaamalla ja osasta näytteitä myös PCR-menetelmällä. Keskimääräinen tautien aiheuttama varastohävikki oli maaliskuussa tyypillisesti 15−25 % varastoon viedystä sadosta. Yksittäisten erien välillä oli suurta vaihtelua hävikissä: parhaissa erissä hävikki oli enimmillään 10 %, heikoimmissa erissä 40−50 %. Yleisin vioitus porkkanoissa oli juuren kärkiosasta alkava pehmeneminen tai mätäneminen. Oireiden ilmiasu kuitenkin vaihteli suuresti. Juuren kärjistä alkaneista vioituksista löytyi yleisimmin Mycocentrospora-, Botrytis- ja Fusarium-lajeja. Ennuste- ja joulukuun erissä esiintyi tyypillisesti Fusarium-sieniä, ja vuodenvaihteen yli varastoitaessa Botrytis- ja Mycocentrospora-lajit runsastuivat. Porkkanoissa esiintyi myös kantaosasta alkavaa mustaa mätää ja erilaisia kuoppia ja koloja porkkanoiden kyljissä. Muutamia yksittäisiä eriä lukuun ottamatta näiden vioitusten osuus oli hyvin pieni suhteessa juurten kärjestä alkavaan pilaantumiseen. PCR-menetelmällä saatiin etenkin Mycocentrospora- ja Fusarium-lajit esiin varmemmin kuin maljausmenetelmällä. PCR-testit paljastivat myös, että useissa näytteissä esiintyi sekä harmaahometta että mustamätää. Tulokset osoittivat, että aiempiin tutkimukseen verrattuna harmaahometta ja etenkin pahkahometta esiintyi aineistossa vähemmän ja Fusarium-sieniä aiempaa enemmän. Intensiivisissä viljelykierroissa, jossa porkkanaa oli viljelty joko edellisenä tai sitä edeltävänä kasvukautena samalla lohkolla, varastohävikki oli kaksinkertainen verrattuna peltolohkoihin, joilla ei ollut viljelty porkkanaa edellisinä vuosina. Toinen varastohävikkiin selvästi vaikuttanut seikka oli noston ajoittuminen: varhain nostetuissa erissä varastotappiot olivat lähes kaksinkertaiset verrattuna myöhään nostettuihin eriin. Maalajin, maan happamuuden tai pellon ravinnetilan ei havaittu vaikuttaneen selvästi säilyvyyteen tässä aineistossa.