Luontokokemuksen hyvinvointivaikutuksista on useita teorioita. Eko- ja ympäristöpsykologiassa käytetyimmät teoriat liittyvät joko tarkkaavuuden elpymiseen tai stressin jälkeiseen elpymiseen. Biophilia-hypoteesin mukaan tarve luontoyhteyteen periytyy geenien mukana.