Merenkurkun rannikkoalueen merkitys kaupallisessa ahvenenkalastuksessa on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Enimmillään Vaasan ja Mustasaaren vesialueelta, tilastointiruudulta 23 on kalastettu yli 20 % rannikon kaupallisesta ahvensaaliista. Ahveneen kohdentuva vapaa-ajankalastus, sekä verkolla että aktiivivälinein vavalla tai pilkillä on myös suosittua, mutta saalismääristä ei ole tarkkaa tietoa. Ahvenen pyynnin suhteellisen merkityksen lisääntyessä tarvitaan lisätietoja ympäristössä tapahtuvien muutosten vaikutusten ymmärtämiseksi ja toisaalta kalastuksen säätelemiseksi, jotta ahvenkantoja voidaan käyttää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi. Kaupallisesta pyynnistä hankittujen saalisnäytteiden sekä erillisten pilkki- ja katiskanäytteiden avulla arvioitiin Merenkurkun alueen ahventen kasvua ja ikärakennetta sekä verrattiin sitä aiempiin saatavilla oleviin aineistoihin Merenkurkusta ja Saaristomereltä. Kaupallisessa pyynnissä suurin osa ahvenista saadaan saaliiksi verkoilla. Ahvenen rysäkalastus on vähäisempää. Vapaa-ajankalastajat pyydystävät ahvenia pääasiassa verkoilla ja vapavälineillä. Verkko- ja rysäpyynnin ahvensaaliissa runsaammin edustettuna ovat viisivuotiaat ja vanhemmat ahvenet ja siten ne ovat ehtineet kutea 2‒3 kertaa ennen saaliiksi päätymistään. Koiraat tulevat pienempinä sukukypsiksi kuin naaraat ja jäävät suuremmalla todennäköisyydellä pienikokoisiksi ja hidaskasvuisemmiksi kuin naaraat. Verkkopyynnissä saalis koostuu enimmäkseen naarasahvenista, koska pääsääntöisesti ne ovat nopeakasvuisia ja kasvavat pyyntikokoon. Vanhemmissa ikäryhmissä, yli kuusivuotiaissa ahvenissa kasvu näyttää hidastuvan, joka voi johtua siitä, että nopeakasvuiset yksilöt tulevat pyydetyksi varhaisemmin kuin hidaskasvuisemmat, ja yli 6-vuotiaissa on pääasiassa hidaskasvuisia yksilöitä jäljellä. Sukutuotteiden kehittämiseen vaadittava energiamäärä myös osaltaan hidastaa kasvua. Kaupallinen ahvenen pyynti Merenkurkun alueella ei tutkimuksen aineiston perusteella kohdistu iän tai koon puolesta sukukypsyyttä saavuttamattomiin yksilöihin, eikä sillä näin ollen voi katsoa olevan evolutiivisesti suuntaavaa vaikutusta aikaisempaan ja pienikokoisempana lisääntymiseen. Ahventen kasvuun, lisääntymistuottoon ja lopulta kannan kokoon ja saaliisiin vaikuttavat huomattavissa määrin veden lämpötila ja ravintotilanne. Lämpiminä vuosina kasvu on nopeaa ja vuosiluokasta muodostuu vahva. Ahvensaaliiden suuruus ei kuitenkaan ole kovin riippuvainen yhdestä vahvasta vuosiluokasta, koska saalis koostuu monen ikäisistä ahvenista. Merenkurkun verkko- ja rysäsaalis koostui pääosin 3‒5 vuosiluokasta, ja kun katiskaan ja pilkkiin jäävät pienemmät ahvenet huomioitiin, saalis koostui yhteensä 7‒11 vuosiluokasta. Yhden vuosiluokan ahvenet näkyivät saaliissa 7‒8 vuoden ajan. Vaasan ja Raippaluodon alueen ahventen havaittiin kasvavan huomattavasti nopeammin kuin Kyrönjoen suualueen ja Mikkelinsaarten alueen näyteahventen. Pyydys ja pyyntiajankohta vaikuttivat saaliin sukupuolijakaumaan. Rysillä pyydetyt naarasahvenet kasvoivat jonkin verran nopeammin Saaristomerellä verrattuna Merenkurkkuun. Sen sijaan verkoilla pyydetyt nuoret ahvenet olivat kasvaneet hieman nopeammin Merenkurkussa kuin Saaristomerellä, mutta pyynti-iässä ahvenet olivat hieman pidempiä Saaristomerellä. Mahdollisesti kasvuero heijastaa Merenkurkun korkeaa pyyntipainetta. Vuosina 2016‒2020 Merenkurkun alueella on pesinyt merkittävä määrä merimetsoja. Ne saalistava pääosin nuoria tai hidaskasvuisia ahvenia, jotka eivät ole saavuttaneet kalastajien suosimaa pienintä pyyntikokoa. Merimetsojen saalistus voi olla havaittavissa erityisesti pesimäalueiden vaikutusalueella kalastuskoon saavuttavien ahventen määräässä ja kantojen tilassa. Ahvenen syönnösalue on varsin suppea, jääden usein alle kymmenen kilometrin etäisyydelle kutupaikasta. Siten rajatuille alueille voimakkaasti painottuva kaupallinen tai vapaa-ajan kalastus näkyy paikallisen kalakannan koko- ja ikärakenteessa. Esimerkiksi Vaasan edustan näyteahvenissa vanhojen ahventen osuus oli vähäinen, mikä todennäköisesti kuvaa voimakkaan kalastuspaineen vaikutusta. Paikallisesti pyyntipaine voi ylittää kalakannasta saatavan enimmäissaaliin, jolloin pitkällä aikavälillä saaliit heikkenevät. Toisaalta osa ahvenpopulaatioista syönnöstää sellaisilla alueilla, joilla kalastuspaine voi olla merkittävästi pienempi. Ahvenen kalastuksen säätelyssä tulisi huomioida tunnettujen ahvenen lisääntymisalueiden sijainti esimerkiksi Velmu -lisääntymisaluekarttojen tai mahdollisten tarkempien selvitysten perusteella ja säädellä näiden alueiden vaikutuspiirissä olevan kalastuksen määrää paikallisesti. Kalatalousaluetason lisäksi yksittäisten osakaskuntien tulisi ahvensaaliiden tai tavoiteltavan ahvenen ikä- ja kokojakauman perusteella arvioida tarvetta kalastuspaineen muuttamiselle nykytilasta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää ahvenenpyynnin ajankohtaan. Loppukesän saaliit ovat heikentyneet viime vuosien aikana, ja osatekijänä siihen saattaa olla voimakas pyynti keväällä, jolloin kalastuskokoisten ahventen määrä jää vähäisemmäksi loppukauden pyynnissä. Tutkimuksen havaintoja voidaan hyödyntää esimerkiksi kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatimiseen, ja ylläpitoon liittyvissä töissä ja paikallisessa ahvenkantojen hoitamisessa.