Hankkeen tavoitteena oli määrittää suomalaisten kaupallisesti merkittävimpien kalatuotteiden hiilijalanjälki. Määritykset tehtiin fileille ja muikun osalta peratulle kalalle. Hankkeessa tuotettu tieto mahdollistaa kotimaisten kalatuotteiden ilmastovaikutusten vertailun norjalaiseen loheen, muihin tuontikalatuotteisiin ja elintarvikkeisiin kuten naudanlihaan, broilerinlihaan ja sianlihaan. Suomessa kaupattavista kalatuotteista yli puolet on lohta ja kirjolohta, ja tuotteista merkittävin on kummankin osalta tuore filee. Silakka ja muikku valittiin tutkimukseen, koska ne ovat suomalaisen kalastuksen merkittävimmät lajit. Rannikon verkkokalastuksen määrältään merkittävimmät saalislajit ovat ahven ja sisävesillä kuha, minkä vuoksi ne valittiin tutkimuksen kohdelajeiksi. Tutkimus tehtiin elinkaariarviointimenetelmällä noudattamalla pääpiirteittäin ISO 14067 laskentaohjeistuksia siten, että pelkästään ilmastovaikutus (GWP) huomioitiin laskelmissa. Tuotteen rajaukset luonnonkalojen osalta käsittivät koko ketjun kalastuksesta jakelutukkuihin tai keskusvarastoihin asti. Vesiviljelyssä tarkastelu aloitettiin rehuraaka-aineiden valmistuksesta ja poikaslaitoksen toiminnoista ja tarkastelussa olivat rehun valmistus, kasvatustoiminta, kuljetukset, fileointi ja pakkaukset mukana. Tiedon lähteenä käytettiin vesiviljelytilastoja, kahden suurimman rehunvalmistajan raaka-aine- ja energiankulutustietoja sekä merkittävimpien jalostajien prosessointitietoja. Kalastuksen osalta käytettiin mahdollisimman hyvin suomalaista kalastusta kuvaavia esimerkkitapauksia. Tutkimustulosten mukaan tutkitut kalatuotteet jakautuivat kolmeen ryhmään: 1. kasvatetut kalat, 2. verkolla pyydetyt kalat, troolilla pyydetty muikku ja 3. troolilla ja rysällä pyydetty silakka ja nuotalla pyydetty muikku. Kasvetuilla kaloilla suurin ilmastovaikutus oli kiertovesikasvatuksessa kasvatetulla kirjolohella, 6–10 kg CO2-ekv/kg fileetä, kun taas Norjassa kasvatetun lohen ilmastovaikutus oli 4,6 kg CO2-ekv/kg fileetä ja kotimaisen kirjolohen 3,7 kg CO2-ekv/kg fileetä. Verkkokalastettujen kalojen ja troolilla kalastetun muikun ilmastovaikutus oli 1,9–2,5 kg CO2-ekv/kg lopputuotetta, troolilla kalastetun silakan 1,3 kg CO2-ekv/kg fileetä, nuotalla pyydetyn muikun 0,8 kg CO2-ekv/kg perattua kalaa ja rysällä pyydetyn silakan 0,4 kg CO2-ekv/kg fileetä. Verrattaessa lihatuotteisiin kotimaassa kasvatetun kirjolohifileen ilmastovaikutus oli pienempi kuin sian- ja naudanihan, mutta suurempi kuin broilerin. Kalastettujen kalatuotteiden ilmastovaikutus oli pienempi kuin lihatuotteiden.