Euroopan komissio julkaisi keväällä 2020 uuden Euroopan unionin (EU) biodiversiteettistrategian, joka tähtää luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä (Euroopan komissio 2020). Tavoitteeseen pyritään muun muassa suojelualueiden määrää lisäämällä, ennallistamalla ekosysteemejä, uudella lainsäädännöllä sekä tehostamalla olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvontaa. Biodiversiteettistrategian luonnonsuojelutavoitteista merkittävin on 30 prosentin suojelutavoite erikseen maa- ja merialueille koko EU:n tasolla. Kolmasosa suojelusta tulee toteuttaa tiukasti. Pinta-alatavoitteet koskevat koko EU:ta, mutta ne on mahdollista kohdentaa luonnonmaantieteellisten alueiden mukaan tai paikallistasolla. Jäsenvaltiokohtaisia suojelutavoitteita ei strategiassa esitetä. Tätä raporttia kirjoitettaessa (kesäkuu 2022) Suomen kansallisten sitoumusten ja niihin liittyvien suojelutavoitteiden määrittäminen on vielä kesken. EU:n biodiversiteettistrategian vaikutuksia metsien suojelupinta-aloihin on Suomessa jo arvioitu muun muassa VASU-hankkeessa (Kärkkäinen ja Koljonen 2021) sekä Suomen Luontopaneelin selvityksessä (Kotiaho ym. 2021). Tähän mennessä ei ole kuitenkaan kattavammin arvioitu EU:n biodiversiteettistrategian toteuttamisen kansantaloudellisia vaikutuksia. Tämän raportin tavoitteena on täyttää tuota tietopuutetta, esittää arvioita taloudellisista vaikutuksista ja siten tukea biodiversiteettistrategian toteutukseen liittyvää päätöksentekoa. Hanke on toteutettu maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta. Hankkeessa arvioitiin metsien tiukan lisäsuojelun vaikutuksia hakkuumahdollisuuksiin koko maassa ja alueittain sekä lisäsuojelun arvonlisäys- ja työllisyysvaikutuksia metsäsektorilla sekä kerrannaisvaikutuksia muilla toimialoilla. Hanke toteutettiin skenaariotarkasteluna. Biodiversiteettistrategian tulkintaan ja toteutukseen liittyvien avoinna olevien kysymysten sekä tiukan aikataulun vuoksi laskelmissa jouduttiin käyttämään yksinkertaistuksia ja oletuksia, joten saatuja tuloksia ja arvioita on pidettävä suuntaa antavina. Hankkeen skenaariossa 1 metsien tiukka lisäsuojelu vastasi Kansallinen metsästrategia 2035:n valmistelua varten tuotetun taustaselvityksen mukaista lisäsuojelua. Tässä skenaariossa puuntuotannon ulkopuolelle jäävää pinta-alaa lisättiin metsämaalla 0,35 miljoonaa hehtaaria sekä kitu- ja joutomaalla kummassakin 0,30 miljoonaa hehtaaria, jolloin suojelualan lisäys oli yhteensä 0,95 miljoonaa hehtaaria. MELA-laskelmassa metsämaasta oli puuntuotannon ulkopuolella tämän jälkeen yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria (11 prosenttia Suomen metsämaasta) ja rajoitetussa puuntuotannossa 1,1 miljoonaa hehtaaria (molemmat luokat yhteensä 16 prosenttia Suomen metsämaan pinta-alasta). Metsämaan lisäsuojelualasta 45 prosenttia sijoittui Etelä-Suomen ja 55 prosenttia Pohjois-Suomen alueelle. Lisäsuojelu kohdistui luonnontilaisen kaltaisiin metsiin, lehtoihin, kangasmailla vähintään 30 vuotta käsittelemättöminä olleisiin vanhoihin metsiin sekä turvemailla vähintään 30 vuotta käsittelemättöminä olleisiin ojittamattomiin korpiin ja rämeisiin (tarkemmin ks. Kärkkäinen ym. 2022a). Hankkeen skenaariossa 2 lisäsuojelu noudatti Suomen Luontopaneelin (Kotiaho ym. 2021) esittämien maakuntakohtaisten suojeltavien metsien ja lisäsuojelutarpeen määrityksiä. Tiukka lisäsuojelu kohdennettiin Luontopaneelin ehdotuksen mukaisiin vanhoihin ja luonnontilaisiin metsiin sekä tämän jälkeen metsämaalla vanhimpiin ikäluokkiin siten, että yhteensä tiukkaa suojelua (METI-luokat 1A ja osa luokasta 1B metsä- ja kitumaalla + tiukka lisäsuojelu) oli maakunnittain metsämaan pinta-alasta vähintään 10 prosenttia (lisäys 1,3 miljoonaa hehtaaria metsämaalla ja 0,1 miljoonaa hehtaaria kitumaalla). Lisäsuojelu toteutettiin laskelmissa Luontopaneelin (Kotiaho ym. 2021) esittämien maakuntakohtaisten suojeltavien metsien ikärajojen sekä lisäsuojelutarpeen maakunta- ja puulajikohtaisten ikärajojen mukaisesti. Metsämaan lisäsuojelusta 62 prosenttia kohdistui Etelä-Suomen ja 38 prosenttia Pohjois-Suomen alueelle. MELA-laskelmassa metsämaasta puuntuotannon ulkopuolella oli tämän suojeluskenaarion seurauksena kaikkiaan 3,2 miljoonaa hehtaaria (16 prosenttia Suomen metsämaasta) ja rajoitetussa puuntuotannossa 0,9 miljoonaa hehtaaria (molemmat luokat yhteensä 20 prosenttia Suomen metsämaan pinta-alasta). Lisäsuojelun vaikutukset hakkuumahdollisuuksiin ovat tehtyjen analyysien mukaan skenaariossa 1 melko pienet. Runkopuun hakkuukertymä pieneni suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arviossa kausittain 1,2–1,9 miljoonaa kuutiometriä vuodessa verrattuna tilanteeseen ilman lisäsuojelua. Skenaarion 2 vaikutukset olisivat merkittävästi suuremmat. Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäarvio pienenisi 7–11 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Runkopuun hakkuukertymäarvio pienenisi skenaariossa 2 kaikissa maakunnissa, ja 30 vuoden tarkasteluajalla vähennys olisi suurinta Pirkanmaan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueilla. Skenaariossa 1 lisäsuojelun arvonlisäystä vähentävä vaikutus suhteessa perusuraan (HIISI-WEM-skenaario) oli noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Skenaariossa 2 vaikutukset olivat selvästi suuremmat eli 500–1 200 miljoonaa euroa vuodessa. Vuotuiset vaikutukset vaihtelivat hieman kausittain. Myös työllisyysvaikutukset eroavat selvästi skenaarioiden välillä. Skenaariossa 1 lisäsuojelun negatiivinen työllisyysvaikutus oli 1 600–1 700 työllistä. Skenaariossa 2 negatiiviset työllisyysvaikutukset olivat 4 400–9 400 työllistä. Vaikutuksen arvioituun suuruuteen vaikuttivat arviointiajanjakso ja käytetty arviointimenetelmä. Erot skenaarioiden välillä olivat suuria. Skenaarion 2 vaikutuksia hakkuumahdollisuuksiin ja kansantalouteen voidaan pitää merkittävinä. Skenaarioiden väliset erot johtuvat paitsi erosta tiukan suojelun lisäyksessä, myös siitä, että skenaariossa 2 lisäsuojelu kohdistui suuremmalta osaltaan vanhimpiin metsämaan metsiin. Skenaariossa 1 tiukka lisäsuojelu kohdistettiin suhteellisen tasaisesti metsä-, kitu- ja joutomaalle. Skenaariossa 1 tiukan lisäsuojelun arvonlisäystä supistava vaikutus oli hieman yli 200 euroa vuodessa lisäsuojeltua hehtaaria kohti. Skenaariossa 2 arvonlisäystä alentava vaikutus oli 400–800 euroa vuodessa lisäsuojeltua hehtaaria kohti tarkastelujaksosta ja laskentamenetelmästä riippuen. Skenaarion 2 taloudelliset vaikutukset lisäsuojeltua hehtaaria kohden ovat siis 2–4-kertaiset skenaarioon 1 verrattuna. Teollisuuden tuotanto riippuu sekä vientimarkkinoiden kysynnästä että Suomen metsien hakkuumahdollisuuksista. Skenaariossa 2 perusuran (metsäteollisuuden puunkäyttö ja puun energiakäyttö HIISI-WEM-skenaariossa) puuntarve joko ylittää lisäsuojelun jälkeen suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arvion tai on hyvin lähellä sitä. Koska hakkuumahdollisuudet ja tuotantolaitokset ovat eri puolilla maata ja kaikki metsänomistajat eivät ole halukkaita tarjoamaan puuta, skenaarion 2 mukaisten lisäsuojelupinta-alojen toteutuminen heikentäisi todennäköisesti metsäteollisuuden ja energiantuotannon puuhuoltoa. Tukkipuun hakkuukertymäarviot pienenisivät suhteellisesti kuitupuun hakkuukertymäarvioita enemmän, mutta koko 30 vuoden tarkasteluajalla tukkipuun hakkuukertymäarvio on suurempi kuin HIISI-WEM-skenaarion mukainen tukkipuun tarve. Näiden ero on kuitenkin skenaariossa 2 melko pieni. Kuitupuun hakkuutarve perusuralla sen sijaan ylittää skenaariossa 2 arvioidun kuitupuun hakkuukertymätason erityisesti Etelä-Suomessa. EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Liian vähäisellä suojelulla ja ekosysteemien heikentymisellä voi olla ennalta arvaamattomia negatiivisia pitkän aikavälin taloudellisia vaikutuksia. Lisääntyvä suojelu voi tuottaa myös taloudellista hyötyä joillekin elinkeinoille. Yhteiskunnallisessa kustannus-hyötyanalyysissä olisi pystyttävä arvioimaan niin lyhyen kuin pitkän aikavälin vaikutuksia sekä markkinoilla vaihdettavia ja markkinattomia hyötyjä ja kustannuksia. Tässä hankkeessa ei kuitenkaan laadittu kokonaisvaltaista yhteiskunnallista kustannus-hyötyanalyysia, vaan se tarkasteli metsien tiukan lisäsuojelun metsätaloudelle ja metsäteollisuudelle aiheuttamia kustannuksia ja niiden kerrannaisvaikutuksia muuhun yhteiskuntaan. Hankkeen tuloksia voidaan käyttää suoraan vertailukohtana, kun arvioidaan muiden elinkeinojen kasvun tarvetta metsäsektorin mahdollisten menetysten ja siitä seuraavien koko kansantalouteen vaikuttavien kerrannaisvaikutusten korvaamiseksi. Metsien tiukka lisäsuojelu on vain yksi monista EU-sääntelyn kautta tulevista rajoituksista metsien käytölle. Esimerkiksi EU:n biodiversiteettistrategian ei-tiukkaa suojelua ja ennallistamista koskevaa sääntelyä ja siitä aiheutuvia rajoitteita ei ole näissä laskelmissa huomioitu. Lisäksi metsäsektori kohtaa todennäköisesti käytön rajoitteita jatkossa myös muun sääntelyn kautta, mitä ei tässä hankkeessa ole huomioitu. Metsäteollisuuden ja energiantuotannon puuntarve voi jatkossa myös kasvaa verrattuna talousvaikutusarviointien perusuraan, HIISI-WEM-skenaarioon. HIISI-WEM-skenaariossa teollisuuspuun tuonnin on oletettu säilyvän samalla tasolla kuin vuosina 2015–2019 keskimäärin, ja sahatavaran tuotannon kasvavan vain hieman nykyisestä. Tällä hetkellä kuitenkin puun tuonti Venäjältä on loppunut ja erityisesti sahateollisuuden puuntarve voi kasvaa perusurassa arvioitua enemmän jo päätettyjen sahateollisuusinvestointien myötä. Nämä tekijät lisäävät niukkuutta puumarkkinoilla.