Tässä raportissa tarkastellaan ensimmäisiä kokemuksia Oulujoen uhanalaisen taimenen kotiuttamisesta Oulun Hupisaarten puroihin. Kotiuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden tuloksellisuutta on selvitetty taimenen poikastuotannon käynnistymisen sekä puroissa syntyneiden poikasten kasvun, selviytymisen ja vaellusominaisuuksien kautta. Näitä tekijöitä on seurattu vuosittain sähkökoekalastuksien, PIT-telemetrian ja geneettisen profiloinnin avulla. Luonnonvarakeskuksen toteuttamat kotiutusistutukset sekä kalastoseuranta puroilla alkoi syksyllä 2018 ja se jatkuu vielä tämän raportin julkaisun jälkeenkin. Tässä raportissa esitellään kesään 2022 mennessä kertyneitä alustavia tuloksia. Taimenen poikastuotanto Hupisaarilla on käynnistynyt onnistuneesti. Puroihin on vuosittain siirretty aikuisia, kutuvalmiita taimenia, jotka ovat osallistuneet poikastuotannon käynnistämiseen sekä todennäköisesti myös houkutelleet mereltä nousevia taimenia puroihin. Mereltä nousseiden kutukalojen määrä ja niiden osuus Hupisaarten poikastuotannossa onkin ollut merkittävä: vuosittain jopa 55–77 % taimenen poikasista on ollut mereltä nousseiden taimenien jälkeläisiä. Puroissa on myös havaittu yksittäisiä taimenia, jotka ovat kuteneet niissä jo kolmena peräkkäisenä syksynä. Taimenelle on tyypillistä vuosien välinen vaihtelu eri-ikäisten poikasten määrissä. Myös Hupisaarten puroissa poikasten määrät ovat vaihdelleet huomattavasti ensimmäisten seurantavuosien välillä. Alkukesästä havaituista poikasista noin puolet ovat selviytyneet syksyyn asti, ja kesänvanhojen poikasten määrä on vaihdellut keskimäärin 5–18 poikasen välillä aaria kohti. Suurta vaihtelua poikasten määrissä onkin odotettavissa nuorella populaatiolla, jonka uudelleenrakentaminen aloitettiin tyhjästä vasta muutama vuosi sitten. Kotiuttamishankkeen tavoitteena on, että Hupisaarilla syntyneet poikaset palaisivat merivaelluksen jälkeen kotipuroonsa kutemaan ja ylläpitämään poikastuotantoa. Ensimmäisten vuosiluokkien poikaset ovat lähteneet vaellukselle kahden kesän ikäisestä alkaen, joko syystalven tai alkukesän aikana. Ensimmäisten yksilöiden voidaan odottaa palaavan takaisin Hupisaarille lisääntymään yhden merivuoden jälkeen syksyllä 2022. Todennäköisesti suurempi osa taimenista kuitenkin viipyy merellä hieman pidempään, eli 2–3 vuotta. Äärimmäisen uhanalaisen vaelluskalan lisääntyminen kaupunkipuroissa on erikoisuus niin meillä kuin ulkomaillakin. Ensimmäisten seurantavuosien tulokset taimenen palauttamisesta Hupisaarille ovat olleet toistaiseksi lupaavia, mutta populaation säilyminen alueen puroissa tulee vaatimaan jatkuvaa elinympäristön hoitoa. Jo ensimmäisten vuosien aikana on tunnistettu haasteita, mitkä tulee jatkossa ratkaista saavutettujen tulosten säilyttämiseksi. Tarvittavia toimenpiteitä ovat muun muassa: • Jatkuvan veden virtauksen varmistaminen puroihin. Talvisaikaan koettu hyydeongelma Lasaretinpadon kautta tapahtuvassa veden virtauksessa olisi ratkaistava pysyvästi. • Lisääntymis- ja poikasalueiden pysyminen puhtaina ja hyvälaatuisina. Kutusoraikoille ja muualle purojen pohjille kertyvää ylimääräistä kiintoainesta voitaisiin huuhdella pois esimerkiksi järjestämällä puroihin vuosittain muutaman päivän hallittu, mutta tavanomaista runsaampi virtaus. • Taimenen nousumahdollisuuksien tehostaminen puroihin. Nousureittejä mereltä Hupisaarten puroihin myös Tuiranväylän, Ämmänväylän ja Pokkisenväylän kautta voitaisiin avata ja kunnostaa toimiviksi niin taimenelle kuin muullekin lajistolle. Esimerkiksi Pokkisenväylän uomia Linnan- ja Plaatansaarten välissä voitaisiin kunnostaa ja niihin ohjata riittävä vesitys lohikalojen nousumahdollisuuksien parantamiseksi. • Kalastuskiellon säilyttäminen koko Hupisaarten puroverkoston alueella. • Haitallisen vieraslajin minkin poistopyynnin jatkaminen alueella aina tarpeen tullen. • Oululaisten tietoisuuden lisääminen Hupisaarten taimenesta sekä talkootoiminnan säilyttäminen.